Con-mandoliini, oivalluksia arjesta

Oheisen kuvan löysin eMBA-opintojen muistivihkoon piirreltynä, sosiaalisen vastuullisuuden organisaatiokulttuurin muistiinpanojen kohdalta. Lieneekö mies saanut yliannostuksen innovoinnistani ja luovista pohdinnoistani mitä tulee Mothers in Command eli naisten kommandojoukkoihin, äitiyslomalla olevien äitien rohkaisemiseksi kertausharjoituksiin ja sitä tukevan lainsäädännön kehittämiseksi, naisvaltaisten alojen, kuten hoitoalan resurssien ja palkanmaksukyvyn oikaisemiseksi, nykyisen tasa-arvokäsityksen naisten "sokeiden pisteiden" avaamiseksi, yritysten ja yhteisöjen sosiaalisen vastuullisuuden tietoisuuden eteenpäin viemiseksi, Mothers in Business-mentoroinnin vetämisestä.

Mitä sitä naisihminen muutakaan tekisi, äitiyslomalla kun ei ole muuta kuin aikaa miettiä, pohtia, innovoida ja katsoa tulevaisuuteen mitä sitä seuraavaksi alkaisi tekemään. Koska käyttämästä ajasta ei myöskään saa rahallista korvausta, on luovuuden ja mahdolisuuksien tie itse määrittämien aikarajojen puitteissa huikea.

Tyttären saaminen tässä iässä oikein työntää eteenpäin jälleen kerran uuteen muutokseen. Todellinen muutos tapahtuu, kun samanlaisen pysymisen tuska alkaa olla suurempaa kuin muuttuminen. Mentoroinnissa oikein havahtuu siihen tosiasiaan, että muutosta etsiessä on opittava päästämään irti asioista, ihmisistä, paikoista, jotta uudelle tulee tilaa syntyä. Prosessi voi tuntua yllättävänkin pitkältä ja raskaalta, mutta luottamus itseensä ja tulevaan on oleellista, kaikella on aikansa, mikään elämässämme ei pysy samanlaisena ikuisuuksiin.

Muutokset koskettavat suoraan sitä lähipiiriä, jossa elää, joten väistämättä tukiverkko ja ihmissuhdetilanteet tulevat näkyväksi. Kun nainen nousee jaloilleen, puolustaa tiukasti omia tarpeitaan ja tulevaisuuden suunnitelmiaan, laskee pöydälle omat ehtonsa, puhuu monen muunkin äidin ja naisen äänellä, haluaa parempaa ja tasa-arvoisempaa maailmaa tyttärelleen, saattaahan se näyttää miehelle juurikin tuolta.

Annoin kuvalle nimen: Rynnäkkövaunu Eleanor I.