Hulluja nuo roomalaiset - huumoria työnhakuprosessin keskeltä

Työnhakuprosessi voi joskus yllättää tapahtumarikkaillakin käännöksillä. Tässäpä viikonlopun kevennys eiliseltä, kun nauru pidentää ikää ja huumorilla pärjää aina. 💙

Sisko toi kyläillessään mukanaan roomalaisen naisen rooliasun taidekuvaotoksia varten.
Päätinkin ex-tempore pukea sen ylleni työhaastatteluun aamupäivällä.
Haastattelu oli verkossa, joten viitan taakse kääntämällä ruudun takana se oli kaunis mekko.

Haastattelun lopulla siskoni hiipi oven rakoon ja kuiskasi, että joku jyskyttää hulluna alaovea.
Viuhdoin kädellä työpöydän alla kurkun katkaisu-merkkiä, että tajuaisi häipyä ovelta häiritsemästä. 😡🤬

Olin edellisenä iltana asioilla käydessäni sanonut siskon kuullen pojille, että kenellekään ei sitten tarvitse avata ovea. Siskopa sitten kuuliaisena noudatti neuvoa ja oli avaamatta ovea. 

Alaovea oli jyskytetty hurjasti kolmeen kertaan. Sisko parvekkeelle kurkkimaan. Mies mustissa vaatteissa, kuulemma.
Kyyläili sitä parvekkeelta alas. Soitti puhelimella jollekin ja kun katsoi ylös, sisko vilahti piiloon.😄😂

Seuraavaksi sisko työhuoneen ovelle taas kuiskaamaan, että nyt se kävelee teidän katolla.😱  

Haastattelu oli päättynyt ja kävelin kipakasti korkkareilla alakertaan ja ovesta ulos. Kovistelin pihatiellä kävelevää miestä:

"Sinäkö se täällä ovea koputit?"

Nokikolarihan se oli. Tulossa takkaa nuohoamaan. Oli kuulemma tullut postia laatikkoon asiasta.

"En juuri käy postilaatikolla, mutta tule vain. Vähän on sotkuista alakerrassa, mutta jos se ei haittaa.."

Iloisesti hymyilevänä mies tuli sisälle käytyään ensin katolla kertaalleen. 😎  Takkahuoneen lattialla oli pari, kolme koneellista puhdasta pyykkiä esikoisen tonkimana levitelty ympärilleen lempihousuja aamulla etsiessään. Niiden lomassa pilkotti ehkä yksi kuutio legoja siellä sun täällä kuin pommin jäljiltä.

"Kukahan nämäkin siivoaisi, juuri olin työhaastattelussa, kun töihin paluuta suunnittelen. Ei muuten nykynaiselle enää kuulu nämä kodin siivoushommat" kysyin nokikolarilta.

"Jaa, kyllä minä ihan itse kotona siivoan. Mihin töihin olet hakemassa", kysyi hieman huvittuneen oloisena, mutta asiallisesti.

"Erään yritysjohdon konsultti- ja valmennusyritykseen projektihommiin".

"Jaa jaa", totesi nokikolari, ei kyennyt enää katsomaan silmiin, oli ihan hiljaa ja vain imuroi selin takkaa. Varmaan teki kaikkensa ollakseen purskahtamasta nauruun.😂

Olin jo ehtinyt unohtaa ylle pukemani supernaisen roomalaisasuni. 😂😂😅

Muistin yhtäkkiä heitelleeni takkaan kaiken maailman juttuja sytykkeeksi, aina kuukautissuojista lähtien. 😬 Päätin siirtyä vähin äänin yläkertaan. En ainakaan kuullut, että imuri olisi mennyt tukkoon.😇

Mitähän mahtoi tuo nokikolari ajatella? 😂

Hulluja nuo roomalaiset? Vai hulluja nuo suopursulaiset?

Lähitulevaisuudessa projektiluonteinen työ vielä vahvistuu ja toivottavasti pääsen sopimaan ehdoista, korvauksesta pidemmällä tähtäimellä. Valmentavan näkökulman ja sen vaikuttavuuden tutkiminen ja kehittäminen uusilla työvälineillä, yhteiskunnallisella lähestymiskulmalla tuo osaltaan uusia mahdollisuuksia ja tietoa johtamisen ja yritystoiminnan kehittämiseksi tulevaisuudessa. EMBA-ohjelman opintojenkin eteneminen onnistuisi projektin lomassa.

Perheystävällistä, joustavasti, täydellisesti ja realistisesti yhdistettävissä äitiyslomalta töihin paluuseen.

Töitä on mahdollista saada roomalaisnaisenkin asussa. 

Superviitassa. 😘