Ihmisen todellinen henkinen kestävyys mitataan sisäisellä rauhalla.

Olen kiinnittänyt katseeni ympärilläni rauhattomuuteen.

Moni haluaa nopeammin eteenpäin. Täyttää kalenterinsa minuuttiaikataululla töineen ja harrastuksineen hakiessaan merkityksellisyyttä tai täyttääkseen ulkopäin tulevat vaatimukset ja normit, mitä on hyvä ihmisen elämä.

Tuntuuko joskus siltä, että eläisi kuin juuttuneensa ansaan, josta ei pääse pois?

Luoko täydellisyydentarve varjonsa jokaiseen yritykseen saada jotain aikaan, josta voisi saada kiitosta ja kunniaa?
Jos tyhjentää kalenterinsa ja vain on, kuinka pitkään pystyy olemaan turhautumatta?

Rauhattomuus syntyy turhautumisesta.

 

Mielenrauhan etsiminen saattaa viedä vielä kauemmas sisäisestä rauhasta.

Vaikka kuinka vaihtaisi asuinpaikkaa, työpaikkaa, harrastusta, jopa kumppania, rauhattomuus tai levottomuus vain seuraavat mukana uuteen paikkaan.

Mitä rauhattomuus sitten osoittaa? 

Kertooko se siitä, että ihminen on eksynyt todellisesta omasta sisäisestä voimastaan?Tulisiko rauhattomuutta pitää ihmisen todellisena henkisen terveyden tilan mittarina? 

 

~d.sarault~