Ilmeettömyys tunneälyn pahin vihollinen?

Suunnittelen parhaillaan Kommandonaisille luentosarjaa eri turvallisuusteemoista.

Eilisessä tapaamisessa ja luennon pohjustamisessa tunneälykouluttajan Anu Lyran kanssa nousi esille Puolustusvoimien haasteet, henkilökunnan työssä jaksaminen, suuri vaihtuvuus ja kantahenkilökunnan työhyvinvoinnin isoimpana haasteena "ilmeettömyys".

Uusien sukupolvien kasvaessa vaatimukset johtamiselle ovat muuttuneet, joihin talo pyrkii vastaamaan kehittämällä johtamiskäytänteitä aina varusmiesten psykologisista valintatesteistä lähtien.

 

Olennaisena haasteena lienee myös kriisijohtamiskäytänteet, kuinka sovittaa sodan todellisuudessa tapahtuva johtaminen rauhan ajan johtamiseen. Todellisuus ja ympäristö kun ovat isossa ristiriidassa tuolloin ja äärimmäisissä olosuhteissa ns.pehmeät johtamismallit eivät aina toimi.

Anu korostaa havainnoissan sitä, että ihmisten välinen kanssakäyminen on kuin näkymätön verkko, joka kannattelee koko työyhteisöä. Vuorovaikutuksen ja kohtaamisten laatu on kaiken perusta. Jos vuorovaikutus on laadullisesti huonoa, se ei tuota työyhteisön jäsenille kohdatuksi tulemisen kokemusta. Silloin ilmapiiri heikkenee ja kielteiset tunteet valtaavat alaa.

 Tunteet ja kohtaamistaidot ovat keskiössä.

 Jatkuva "ilmeettömyys" työpaikalla aiheuttaa aivoissa stressireaktion, joka kaventaa ihmisten henkistä näköpiiriä, heikentää ongelmanratkaisukykyä ja yhteisen oppimisen toteutumista. Yhteisen oppimisen heikentyessä yhteisön kyky luoda uusia ratkaisuja vaarantuu ja ilmapiiri happanee.

PV ja MPK tarjoavat erilaisia keho ja mieli-koulutuksia, mutta niiden käytäntöön vienti arjessa ei ole tuottanut toivottua tulosta.

 

Yhdessä MPKKn tutkimuksessa tutkittiin perusjoukkoyksikössä toteutettua Taistelijan mieli-koulutusohjelmaa, jonka tulokset olivat juuri joukkoyksikön kouluttajien osalta heikkoa.(Linkki tutkimukseen alla.)

 

Ongelmana lienee juuri tunneälyn sitominen arjen konkretiaan. 

Kuinka tunnistaa ja kehittää kouluttajana ensin itse omat tunnereaktionsa ja vuorovaikutustaitonsa ja sen jälkeen opetella, kuinka toimia ryhmässä muiden kanssa ja sitten lopuksi vielä harjoitella kädestä pitäen, miten sidon tämän aiheen osaksi huomista tst-harjoitusta niin yksilö- kuin joukkuetasolla.

Kävin alustavan keskustelun parin erikoisjoukkokoulutetun sotilaan (evp) kanssa.
He eivät osanneet lyhyellä varoitusajalla ottaa kantaa tunneälyyn itsessään, mutta molemmat nostivat esille Syväjohtamisen mallin käyttöönoton haaasteet talossa.

 

Erikoisjoukkopuolella työskentelevien sallitaan "olevan omia persooniaan", joka miehisessä maailmassa vähentää "ilmeettömyyttä". Normijoukoissa näin ei kuulemma pääsääntöisesti ole vaan "siellä jos elää persoonaansa todeksi, tulee välittömiä sanktioita."

Eräs otti esimerkiksi erään jo loppusuoralla opinnoissaan olevan kadetin, joka harjoitellessaan johtamista antoi käskyn:

"… laitetaan kaikki tussut pöydälle..”
 (Tussu = ase)

Ilmeettömyydellä.

Miten sinä lähtisit toteuttamaan ilmeettömyyden vastaista operaatiota käytönnön arjessa?

Kuva: Anu Lyra Adeptus

https://www.doria.fi/handle/10024/189826<br>

https://www.adeptus.fi/<br>