Joda ja miesvaltaisten alojen kertausharjoitukset

Mielenkiinnolla seuraan miten perinteiseen sodankäyntiin perustuva taktiikka, koulutus muutetaan hybridiksi vastaamaan tulevaisuuden erikoisvaatimuksia ja -taitoja. Näkymätön sotateknologia ja sen mukanaan tuoma huima kehittymisvauhti tulee vaatimaan perus asepalveluksen lisäksi moninkertaisen määrän kertausharjoituksia nykyisiin määriin verrattuna.
Kuten Ylen uutinen (18.10.2021)  alla avaa aihetta, muutos tulee hallitusti, vähän kerrallaan. Lienee aluksi helpompi kutsua tiheneviin kertausharjoituksiin tiettyä joukkoa, jonka vaatimukset perustuvat taistelijan fyysisen kunnon vaatimusten sijaan tietotekniseen yms erikoisosaamiseen. Modernin puolustuskyvyn ja sodankäynnin taidon oppiminen ja taitojen ylläpitäminen koskettaa jokaista varusmiestä ja -naista, jollon yhä usempi tulee kertaamaan reservin aikanaan vuosittain tai jopa monta kertaa vuodessa.

Lyhyesti sanottuna asian voisi kuvailla näin: jos olet mies ja työskentelet miesvaltaisella alalla teknologian parissa, tulet tulevaisuudessa saamaan kutsun kertausharjoituksiin kuukauden varoitusajalla 2-4 kertaa vuodessa.

Miten tämä tulee näkymään työnantajan näkökulmasta työllistämiseen, kun työvoimaa on kertaamassa vähän väliä? Miten työelämä ja aikataulutavoitteet joustavat, kun korvaamattomaksi luokiteltu IT-projektipäällikkö karkaakin kesken projektin kertaamaan? Mistä työnantaja palkkaa sijaisen kertausharjoituksen ajalle ja minkälaisia lisäkustannuksia vuositasolla tästä aiheutuu? Entäpä vaikutukset työnhakijan ja palkansaajan sekä perheiden näkökulmasta?

Aihe on varsin arka ja kiusallinen työnantaja- ja palkansaajanäkökulman lisäksi myös poliittisesti. Kertausharjoitusten määrä tulee lisääntymään alaa valtaavan tekoälyn ja teknologian kehittyessä. Aseteknologiaan sijoittavien valtioiden mystiset Jodat ja heidän organisaationsa ovat älykkäitä ja taidokkaita työssään ja saavat voimansa miljardeista.

Huolimatta siitä onko Suomi tulevaisuudessa Naton jäsen vai ei, tarve muutokseen säilyy samana, vaikka asian miten päin kääntäisi. Suomen puolustuskyky nojaa edelleen ja tulevaisuudessakin vahvasti asevelvollisuuteen ammattiarmeijan sijaan. Kertausharjoitusten tärkeyttä ja roolia ei voi turhaan korostaa osaamisen ja uskottavuuden takaamiseksi. Toki Nato-jäsenyys tai EU:n uskottava sotilaallinen toimintakyky voisi tähänkin asetelmaan tuoda muutosta.

Miten asian mukanaan tuomat haasteet on otettu huomioon tulevaisuuden työmarkkinarakenteita tarkasteltaessa? Yhdestä näkökulmasta tarkasteltuna, tuoko muutos tullessaan osaltaan tasa-arvoisempää työelämää mies- ja naisvaltaisten alojen välille? Olisiko kertausharjoitusten määrän kasvaessa tarjolla ratkaisu myös siihen, että tasa-arvon vuoksi velvoitamme naiserikoisosaamista asepalvelukseen ja vastaavasti taas naisille mahdollisuuden työllistyä miesvaltaisille aloille paremmin? Koska kertausharjoitusten aikana ei saa palkkaa, tasaisi kuukauden kertausharjoitukset vuodessa osaltaan palkkaeuroakin miesten ja naisten kesken.

Mene ja tiedä. On minulla yksi ehdotus. Kysytään Jodalta. 

https://yle.fi/uutiset/3-12149632 "Armeijassa pääsee kohta eturivin sotilaaksi, vaikka fyysinen kunto ei riitäkään.."

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002764599.html "Hybridisodankäyttö on politiikkaa"

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006303786.html "Puolustusministeri Kaikkonen varoittaa "kyber-alarmismista"

Sarjakuva: Fingerpori Turun Sanomat 23.6.2019