Kaikuuko PM:n aamiaiskohussa perheenäitien marttyyrien ääni?
Kaikuuko PM:n aamiaiskohussa
perheenäitien marttyyrien ääni? Miksi ex PM vaimo astui esiin ja älähti ihan
itse maksaneensa perheensä aamiaiset?
Marttyyrinainen valittaa, arvostelee, syyllistää ja heittäytyy uhriksi. Syyllistää yleensä asioista, joista toinen nainen uskaltaa vaatia itselleen etua tai nauttia ja päästä arjessaan helpommalla. Perusteluita kyllä riittää, kuten Yliviikarin meikkauskuluissa tai Marinin aamiaiskuluissa.
Voiko nainenkin joskus päästä arjessa helpommalla, jos etuisuudesta sovitaan, tapahtui se sitten veronmaksajien tai osakkeenomistajien rahoilla?
Miksi naisen elämässä alkaa vertailemisen ja vahvuuden näyttämisen kehä, jossa loppujen lopuksi vain säälitään ja kiusataan itseään traditionaalisiin ja kulttuurisiin tapoihin ja arvoihin perustuen? Hakeeko nainen näin myötätuntoa, joka ei kuitenkaan koskaan riitä?
Miksi lähdetään vetämään toiselta naiselta mattoa alta? Oikein porukalla. Jos ei muuta niin kiukuttelemalla, nostamalla metelin, puhumalla selän takana, yrittäen pilata hyvin alkaneen uran.
Oletteko muuten huomanneet miten helposti naispuoliset vastuuhenkilöt niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla eroavat tehtävästään, miehet sen sijaan vain kohauttelevat olkiaan ja jatkavat matkaa?
Yleensä marttyyrinaista on aiemmassa perhe- tai työelämässä väheksytty tai hänen tunnollisuuttaan ja ahkeruuttaan käytetty muuten hyväksi, eikä ole hyväksytty "voimakkaita, miehisiä piirteitä", sellaisenaan kuin on. Huonommuuden tunne saattaa näkyä tai tuntua kateutena ja katkeruutena heitä kohtaan, jotka ovat saaneet tai uskaltaneet ottaa sen, mitä häneltä itseltään on puuttunut.
Marttyyri purkaa pahaa oloaan suuttumalla, mikä hetkellisesti lisää tasapainoa - sainpas sanottua tai sainpas kiinni itse teosta. Marttyyri odottaa vakuuttelua hyvyydestään, korkeasta moraalistaan.
Syyllistäminen ja itsensä vähättely ovat loppujen lopuksi henkistä vallankäyttöä.
Vaatii vahvuutta asettaa rajansa ja tehdä tämä arjessa napakasti ja järjestelmällisesti, kuitenkin niin, ettei marttyyri tai ympäristö loukkaantuisi. Se vaatii myös taitoa.
Minulla on suvussani vahva marttyyrinaisten perinne. Siksi harjoittelen ja pyrin siitä nykyään aktiivisesti eroon omassa elämässäni. Tietoisesti.
Käytännön harjoitus eilisestä illasta:
Mieheni ystävä tuli kylään ja laittelevat yhdessä ystävänsä kanssa venettänsä pihallamme. Pyydettiin laittamaan sänky valmiiksi sekä jotain syötävää iltapalaksi.
Katselin noita kahta miestä, joista toinen Maavoimien entinen esikuntapäällikkö, toinenkin tottunut urallaan johtamaan ja käskyttämään.
Ruoho rehotti pihalla oman leikkurimme akun rikkouduttua. Katselin vanhempaa poikaani, rakasta ja oman mittapuuni mukaan hemmoteltua.
Ennen olisin ystävällisyyttäni toki laittanut vieraalle petiä ja iltapalaa. Nyt vastasin kohteliaasti, että hoitakaa te nyt vain oma tonttinne, löydätte kyllä tarvittavat itsekin.
Ennen olisin myös leikannut ruohon itse. Siinähän se olisi mennyt, perustellen, että samalla voi nauttia ihanasta ulkoilusta kesäillassa, poikien riehuessa pihalla.
Poikaani pyysin lainaamaan naapurin rouvalta ruohonleikkuria ja ajamaan nurmikon. Lainasta lahjaksi poika viemään rouvalle viinipullon ja kimpun pihalta kerättyjä kukkia.
Ennen oli ennen, nyt on nyt. Asetin omat rajani ja arvoni, uhrautumatta. Istuin alas täysin syyllistymättä, kun miehet puursivat.
-Minua ei nyt huvita, vaan nautin kesäillasta.-
Naapurin rouvalta tuli kuva, jossa kukat olivat löytäneet maljakkoon. Toivottavasti hänkin istui ja nautti kesäillasta.
Mietin illalla keinussa, en ole kyllä yhtään kateellinen PM:n aamiaisista enkä Yli-Viikarin kampaajan kuluista. He ovat tehneet asemansa eteen töitä todennäköisesti vähintään kaksi kertaa sen verran kuin miehet. Naiset ovat arvonsa ja etunsa ansainneet. Niin ansaitsisi moni muukin lukemattoman moni itsenäiseksi, vahvaksi ja pärjääväksi kasvatetettu suomalainen nainen. Nuo edut eivät ole minulta millään tapaa pois. Sen sijaan omaan elämääni vaikuttamalla voin tehdä oloni, kohteluni ja omat etuni paremmiksi.
Tämä oli pohdintaa yhdestä arjen näkökulmasta.
Onko sinulla ajatuksia aiheesta
tai siitä miten suomalainen marttyyriluonto taltutetaan?