Kärsivät lapset
Itselläni taisi olla lapsena vain yksi virallinen harrastus. Pyrin yläasteelle mennessäni konservatorioon opeteltuani itse soittamaan pianoa. Muistan vieläkin, että hakijoita oli 168, minua jännitti hirveästi, sisään otettiin vain 13 ja taisin olla se kolmastoista. Koska olin huomattavasti "yli-ikäinen" muihin aloittajiin verrattuna aloittaessani perusopinnot, sovimme suorittavani aineiston kolmessa vuodessa tutkinnon per vuosi.
Muu vapaa-aika menikin sitten omatoimisen liikunnan muodossa. Sisarusten sekä kylän lasten ja nuorten kanssa tuli pelattua talvisin mm.jääkiekkoa, kesäisin pihapelejä laidasta laitaan. Ilman sen kummempaa virallista liikuntaharrastusta intissä juoksin cooperissa 2800. Näin jälkikäteen ymmärrän hyvin Iltasanomien toimittajan kommentin jokapäiväisen harrastuneisuuden ja liikunnallisuuden merkityksestä, kuinka heikoilla taitojen kehittymisen kannalta on yksi tai kolme tuntia viikossa ulkoistettua, ohjattua toimintaa verrattuna siihen, että asiaa harrastaa omatoimisesti 2-3 tuntia päivässä. Eikä ole eroa siinä onko kyseessä musiikki- tai vaikkapa liikuntamuoto.
Harrastamisen Suomen mallin tarkoituksena oli lisätä lasten ja nuorten hyvinvointia sekä mahdollistaa jokaiselle mieluisa ja maksuton vapaa-ajan harrastus koulupäivän yhteydessä. Toivottavasti se on auttanut juuri niitä heikoimmassa asemassa olevia saamaan ilmaiseksi edes sen yhden harrastuksen koulupäivän yhteyteen. Eri asia on miten yksittäisen lapsen mielenkiinnon ja motivaation kannalta lapset saivat näitä mieleisiään harrastuksiaan lähikoululle. Toteutus kun tuntui jäävän melko ontuvaksi monella paikkakunnalla. Hanketta markkinoitiin edes yhden liikunnallisen lajin harrastamismahdollisuutena lapsille, mutta tuudittautuivatko vanhemmat ja päättäjät siihen, että tällä ratkaistaisiin lasten ja nuorten isoin ongelma?
Auttoiko hanke lasten ja nuorten mielenterveysongelmien ratkaisemisessa ja liikunnallisen elämäntavan lisäämisessä ja kuinka paljon? Kuinka paljon lasten ja nuorten harrastamisen tilanne on parantunut sitten aloituksen? Ihan mielenkiinnosta kyllä tutkisin ja lukisin obkeltiivisesti ja riippumattomasti mitattua, numeerista tietoa siitä, miten hanke on toteutunut. Vai jäikö hanke vain paikallisten poliitikkojen henkilökohtaisten itsekkäiden bonuspisteiden ja vaalihuomion hankkimisen tavoitteiden alle ja unholaan. Sitäkin tuntuu olevan paljon liikkeellä erityisesti aiheista, joihin liittyvät tunteet. Niillä kun saadaan varmojen äänestäjien, lapsiperheiden vanhempien ja vanhusten ääniä.
Loppujen lopuksi kyse on meistä vanhemmista ja yhteiskunnan kirjoittamattomista pelisäännöistä, joita me vanhemmat lammasmaisesti sokeana seuraamme. Tavoittelemme lapsillemme paikkaa ja asemaa yhteisössä, koska haluamme lapsellemme parasta. Some ja iltapäivälehdistö ohjaavat käsityksiämme siitä millaista on oikeanlainen vanhemmuus. Lapsella pitää olla ainakin 2-3 harrastusta/kertaa viikossa, jotta lapsestasi kasvaa sosiaalinen ja elämässä pärjäävä yksilö.Kuitenkin samaan aikaan lasten mielenterveysongelmat ja käytöksen haasteet ovat arkipäivää ihan jokaisessa koulussa, jokaisessa luokassa. Myös niiden koulushoppaajien. Olen itsekin koulushoppaaja, yksi lapsistani on englanninkielisessä koulussa, toinen ruotsinkielisessä koulussa.
Sinkkonen on todennut, että lapsella on suuri riski kasvaa normaaliksi, elämässä pärjääväksi aikuiseksi, vaikka hän ei harrastaisi yhtään mitään. Olen samaa mieltä. Olennaisenpaa on vanhempien, kasvattajien aito läsnäolo, vuorovaikutus ja annettu aika lapsen elämässä.
Pitäisikö päättäjien ja alan ammattilaisten keskittyä seuraavaksi pohtimaan sitä, miten tukea vanhemmuutta, kun töiden, omien harrastusten ja ulkoistetun lapsen harrastuksen lisäksi pitäisi alkaa nyt säännöllisesti päivittäin liikkumaan ulkona lasten kanssa 1-2 tuntia päivässä, jotta pääsisimme pihapelien aikaiseen liikuntamäärään ja siten muuttamaan syvenevän kansantaloudellisen kierteen? Vai olisiko paikallaan supernannyt, jotka hakevat lapset alueensa kotiovilta pelaamaan pihapelejä ja joille vanhemmat maksavat lapaseen sopivaksi katsomansa summan päivittäisestä liikuttamisesta?
Tulevaisuuden työelämän taidoissa oman osaamisen ja harrastuneisuuden kehittäminen korostuvat entisestään. Pelkät työelämätaidot eivät riitä vaan syventäminen hankitaan vapaa-ajalla. Nykyajan elämäntapojen helppous vain tekee ihmisestä nopeaa nautintoa hakevan laiskan eläimen. Vanhemmalla iällä taloudellinen asema yhdistettynä lasten hankintaan asettaa omat haasteensa.
Taidanpa hoitaa oman tonttini ensin kuntoon ennen kuin huutelen muille. Kärsin itsekin kuvatusta kansantaudista, tosin raskauden jälkeisen vatsalihasten erkauman muodossa ja kaikki liikunta on hyväksi. Selvittyämme juuri RS-viruksesta, kokeilenpa perinteistä aloitusta tänään: " Hoo, nyt pojat älylaitteet kassakaappiin. Kun minä olin nuori, pesin kaikki kylän pojat pallonheitosta lähtien..." Ja niin edelleen.
Mitä sinä aiot tehdä toisin tänään?
https://www.is.fi/urheilu/art-2000008477443.html "Lasten ja nuorten uusi kansantauti. Pihapeli kulttuuri on kuollut."
https://www.duodecim.fi/2019/01/10/lapset-ja-nuoret-tarvitsevat-taukoja-alylaitteista/
https://www.koulutus.fi/oppaat/mita-on-osaamisen-kehittaminen-15630
Kuva: Kuvituskuva