Kertausharjoituksessa havaittua
Kertausharjoitukset ohi.
Tällä kertaa ne olivat täysin luolassa ja olin ainoana naisena porukassa. Mielenkiintoisia keskusteluja varsinaisen aiheen ohella läpi komentoketjun aina komentajaan asti luottamuksesta, turvallisuudesta ja siitä tunteesta kuinka kaveriin voi luottaa tiukan paikan tullen.
Kasarmilla pääsin kokeilemaan ekan kerran sekamajoitusta, jonka ehdoton kannattaja olen yhteishengen kannalta.
Naisten tiloissa oli mahtavia naisalikessuja, joiden kanssa oli mukava jutella kuulumisia ja ajatuksia nykyajan palveluksesta. Johtamisen kulttuurin muutosvaatimukset asettavat paljon haasteita ryhmänjohtajille, kun toisaalta asepalveluksen edetessä asevelvollisten olisi hyvä oppia omatoimisuutta ja oma-aloitteisuutta loppua kohden, ettei kaikesta tarvitse aina käskeä. Mutta alussa taas kaiken pitää perustua käskyn kautta tekemiseen asioiden oppimiseksi. Samalla "turha" käskyttäminen, viikko-ohjelman ulkopuoliset ennalta ilmoittamattomat harjoitukset ovat kiellettyä, jolloin nuoren nykyvarusjohtajan haaste on se, kuinka tukea muutosta ja ylläpitää auktoriteettiaan alaisiinsa päin hierarkkisessa käskyvaltaan perustuvassa organisaatiossa.
Oivalsin myös sen, että asepalveluksen jälkeen työkokemusta kartoittavan työajan kuuluisi hyväksi lukea ja kartuttaa reservin koulutusta ja siten sen mukaista sotilasarvoa. Asepalveluksen (11kk) jälkeen palvelin ylikersanttina 8kk, jonka jälkeen opiskelin opistoupseerin opintoja vajaan 8kk ajan, kunnes totesin, että eiköhän tämä sotilasurakokeilu ollut tässä. Joko jatkan kadettikouluun tai lopetan tähän ja päädyin jälkimmäiseen.
Kuinka monta ase- ja ampumakoulutusta, taistelu- ja marssikoulutusta sekä maastoharjoitusta vetovastuineen mahtuukaan tuolle ajalle ottaen huomioon sen, että kantahenkilökuntaan kuuluneet ainakin tuohon aikaan -90-luvun lopulla mielellään antoivat vastuun nuoremmalleen, mikäli tämä herätti luottamusta toiminnallaan.
Vaikka reserviläisellä olisi pitkäkin aika edellisestä kertausharjoituksesta tai asepalveluksesta, omaksuttu perustietotaito ei katoa koskaan. Tietoa täytyy vain kaivaa hetken kauemmin kovalevyltään, jolloin huomaa, että arvoon, asemaan ja sukupuoleen katsomatta sitä onkin oikein toimiva osa sotilaskonetta. Meillä on hyvä asevelvollisten ja sotilaiden koulutusjärjestelmä.
Ruoka oli hyvää, ilmoja piteli ainakin tauoilla ja pääsin nukkumaan sairaiden lasten valvottamisen jäljiltä. Yhtenä yönä sain yövapaata ja ajoin iltamyöhään vielä kotiin valvomaan, että puoliso toipilaana sai ladattuaan akkujaan yön yli.
Hyvä kokemus. PV:lle ja reserviläisille kiitos luottamuksesta ja tästä onkin hyvä jatkaa eteenpäin uusia harjoituksia kohden. Miehiä ja heidän työskentelyään katsottuani voin sanoa, että olemme hyvissä käsissä. Maanpuolustustahto ja yhteishenki ovat erittäin korkealla. Aivan kuten ranskalaiskomentaja tämän päiväisessä HS-artikkelissa sen sanoo:
"Sen näki heidän silmistään."
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009523242.html?share=f2d89e742f84c6da8a34461ff4e19940 HS 22.4.2023
Kuva: kasarmilta