Kun näit itsesi, piditkö näkemästäsi?
"Löysin tien pois ei mistään, minun täytyi hypätä autooni ja olla kuljettaja rakkauden pelissä seuraamalla tähtiä, ilman ainoatakaan viisauden kirjaa, rahasta puhumattakaan", lauloi Roxette.
Olen tähän ikään mennessä tunnistanut itsessäni hulluuden, itseni Ikuisena etsijänä ja tutkimusmatkailijana, jolle tärkeintä ei ole löytäminen. Olen tunnistanut oman etsijän luontoni, mutta sen mukaan eläminen ei ole onnistukaan niin helposti.
On paljon helpompaa auttaa toisia saavuttamaan päämääränsä ja kuvitella sen kautta löytävänsä itsekin jotain. Näin toimiessani odotan läheisiltä ihmisiltä ja ystäviltä hyväksyntää omille tutkimusretkilleni. Venytän diplomatiani äärimmilleni käännellessäni asioita niin, että ne sopivat kaikille osapuolille. Olen taitava kokonaisuuksien näkemisessä ja palasten paikoilleen sovittamisessa. Surkea puoli tässä pelissä on se, että omat suunnitelmani vesittyvät helposti. Ihmettelen tunnetta, kun energiani ovat valuneet hukkaan. Joku muu on tyytyväinen, mutta mitä itse löydän katsoessani peiliin? Olenko tyytyväinen aikaansaannoksiini? Käykö elämässäni samoin kuin kapteenille, joka antaa kunkin miehistönsä jäsenen määrätä vuorollaan suunnan? Pitkän purjehtimisen jälkeen purjelaiva on edelleenkin samassa paikassa eikä kukaan ole tyytyväinen. Ei kapteeni eikä miehistö.
Helppo olisi syyttää muita omista valinnoistani. Olen tehnyt niin paljon lähiympäristöni eteen, ja silti he eivät osaa antaa minulle sitä mitä minä haluan ja kaipaan. Mutta eihän kukaan voi oman elämänsä kautta viitoittaa minun tietäni, koska kuljen omia, tutkimattomia teitäni.
Ihminen voi sisimmässään tuntea seikkailun kutsun ja elämän sykkeen, saavuttaa aitoja ihmissuhteita sitten, kun uskaltaa tunnistaa todellisen luontonsa.
Miten helppoa on muuttaa asioita? Se ei ole helppoa, varsinkaan, jos lähiympäristö on tottunut pokkuroivan kohteliaaseen "valeminään". Monelle todellisen minän löytyminen saattaa olla pienempi tai suurempi katastrofi. Kun nostaa ankkurin omassa aikataulussaan, kuinkahan moni läheisistä, ystävistä jää ummehtuneisiin koloihinsa syyttämään välinpitämättömyydestään itseään kohtaan?
Kuitenkin juuri uudet raikkaat ja vaihtuvat ihmissuhteet saavat elämän maistumaan elämisen arvoiselta. Ajattelen, että kohtaamalla paljon ainutlaatuisia ja erikoistuneita ihmisiä voin yhdistää heidän saavutuksensa rakentavalla tavalla. Ehkäpä diplomatiaa ei olekaan annettu minulle nöyristelemistä varten, vaan siksi, että sen avulla pystyn selviämään yllättävistä ja vaarallisista tilanteista suunnistaessani elämän uusilla ulottuvuuksilla. Ehkäpä diplomatiani pääsee oikeaan elementtiin, kunhan ensin vapautan sen läheisten ihmisten palveluksesta.
Itsensä kuunteleminen on kaiken pohja
Ajattelin ennen, että sopeutuminen on toisten kuuntelemista ja toimimista heidän odotustensa mukaisesti, mutta nyt tiedän, että se onkin itseni kuuntelemista vaihtuvissa tilanteissa. Opettelen aktiivisesti ilmaisemaan todelliset mielipiteeni, vaikka sitten joutuisinkin perumaan aiemmat puheeni.
Tässä yhteydessä olen oivaltanut, miksi minua ärsyttävät "pratmakaret" eli selittelijät. Voiko olla ärsyttävämpää kuin selittäminen ja asioiden vääntäminen niin, ettei lopulta kukaan enää ymmärrä mitä toinen lopulta tarkoittaa. Ehkäpä törmään tähän ja näihin selittelijöihin niin kauan, kunnes osaan olla rehellinen itselleni ja toimin käytännössä aina todellisten tunteideni mukaan.
Ehkäpä lyön päätäni seinään niin kauan, kunnes opin, että totuus ei olekaan sanoissa, vaan jatkuvasti muuttuvassa elämässä, jossa uskallan sanoa tänään tällä tavalla ja huomenna täysin päinvastoin.
Vain jäykkä rehellisyys kieltää minua muuttamasta mielipiteitäni, ettei kukaan voisi haukkua valehtelijaksi. Ehkäpä tämän läksyn oppiminen vaatii tietoista harjoittelua ja tietoista oman käyttäytymiseni seuraamista. Silloin opin arvostamaan näitä selittelijöitä elämäni tärkeimpinä opettajina.
Opettajan tärkein tehtävä kun on uudenlaisen toiminnan mahdollisuuksien synnyttämistä. Innostuksen tunnistamista ja herättämistä nykyisestä tilanteesta käsin.
Jatkanpa tästä tutkimusmatkaani eteenpäin.
Mitä sinä olet löytänyt tähän mennessä?