Mikä ilo tulla ystäväksi jonkun kanssa, jota on halveksinut. Colette

Oletko joskus halveksinut jotakuta? Olin aiemmin melkoinen multitaskaaja ja hieman katsoin vinoon ihmisiä, jotka vain ovat. Toinen ryhmä, jota joskus ihmettelin, oli lihavat ihmiset. Kuinka kevyttä, pinnallista ja suorastaan surullista... Sittemmin ymmärsin, kuinka ihmisen todellinen luovuus nousee esiin vain hiljentymisen, rauhoittumisen, olemisen myötä. Sekä sen, että ihmisen vuodet voivat olla välillä kovaa treeniä ja ulkoisesta olemuksesta huolehtimista, kun taas ajoittain tulee aikoja, jolloin lasten tai muun kuormittavan elämäntilanteen vuoksi ei ole voimia tai mahdollisuutta panostaa ulkoiseen niin paljoa. Kuten suosikkinäyttelijäni nr.2 Anthony Hopkins sanoo:

"Elämme maailmassa,jossa hautajaiset ovat vainajia tärkeämpiä, avioliitto rakkautta tärkeämpää, ulkonäkö on tärkeämpää kuin sielu. Elämme pakkauskulttuurissa, joka halveksii sisältöä."

Mitä tarkoittaa halveksuminen? Jos laittaa niin paljon energiaa kielteisiin tunteisiin, että halveksuu eikö se samalla tarkoita sitä, että välittää ihmisestä, johon halveksumisen tunteet kohdistuvat? Emmehän koskaan sanoisi halveksuvamme jotakuta, jos ihminen olisi meille merkityksetön? Sama pätee myös muihin negatiivisiin tunteisiimme.

Minua on auttanut halveksunnasta kuin myös muista negatiivisuuden tunteista irti päästäminen, ja yhä edelleenkin, ymmärrys, että toinen ihminenkin on vain etsijä niin kuin minäkin. Koska olen välittänyt tuosta toisesta ihmisestä niin paljon, että olen tuhlannut edes hieman aikaani, ajatuksiani, sanojani tai energiaani häneen, hän on luultavasti ihminen, johon kannattaa tutustua.

Viisastuessaan sitä huomaa, että ystävä ja vihollinen voivat olla saman ihmisen kaksi puolta.

Saattaa olla hieman outoa, mutta sellainen minä olen. Ehkäpä juuri siksi Meryl Streep on suosikkinäyttelijäni nr 1: 😊

"Vahvuutesi on se, mikä tekee sinut oudoksi tai erilaiseksi."