Miksi suomalainen sotilas hakeutuu palkkasotilaaksi sivistyneestä kasvatuksesta huolimatta?

16.11.2025

Tiedän useita ulkomaisissa ja kotimaisissa palkkasotilasyrityksissä keikkaa tekeviä tai tehneitä.

Heitä kaikkia yhdistää tietynlainen "ilmeettömyys ja rahan himo", mutta myös sivistyneisyys.

Sunnuntaiaamun ratoksi pohdin Perplexityn kanssa yhdessä yhtälöä ja tein keskustelun perusteella yhteenvedon.

Suomalaisen sotilaan hakeutuminen palkkasotilaaksi ei yleensä johdu sivistyksen puutteesta, vaan seikkailunhalusta, ammatillisesta kunnianhimosta, taloudellisista syistä, identiteetistä ja joskus myös pakenemisen tarpeesta.

Suomessa sana palkkasotilas liitetään helposti kylmään väkivaltaan ja moraalittomuuteen, kuitenkin osa hakeutuu joko armeijoihin tai yksityisiin palveluyrityksiin ammattimaisemman koulutuksen ja uran toivossa.

1. Seikkailu, äärikokemukset ja identiteetti

Äärirajojen etsiminen, halu testata itseään vaarallisissa olosuhteissa ja tarve rakentaa identiteettiä "kovana ammattilaisena" vetoavat joihinkin, vaikka tausta olisi hyvinkin sivistynyt.

2. Ammattitaito ja ura turvallisuusalalla

Nykyajan suomalaislegioonalaisista ja ulkomailla yksityisellä sektorilla palvelleista kirjoitettaessa korostuu usein tavoite saada vertaansa vailla oleva sotilaskoulutus ja kokemus, joka myöhemmin avaa ovia turvallisuus- ja kriisinhallinta-alan töihin. Joillekin tämä on rationaalinen uravalinta, suomalainen varusmiespalvelus antaa pohjan, mutta ulkomailla tarjolla oleva jatkuva taistelukoulutus ja operatiivinen kokemus koetaan ainutlaatuiseksi pääomaksi.

3. Taloudelliset ja sosiaaliset syyt

Rahallinen korvaus on keskeinen motiivi, sillä palkkasotilaat osallistuvat operastioihin pääasiassa henkilökohtaisen taloudellisen hyödyn vuoksi.

Ulkomaisissa yksiköissä tai yksityisissä sotilasyrityksissä palkkataso voi joissain tilanteissa olla merkittävästi parempi kuin mihin sama henkilö pääsisi kotimaassa koulutuksellaan ja palvelustaustallaan.

Lisäksi joillekin lähtö tarjoaa poispääsyn työttömyydestä, velkaantumisesta tai muuten ahtaasta sosiaalisesta tilanteesta, jolloin "palkkasotilaan" ura näyttäytyy keinona ottaa elämä omiin käsiin.

4. Pakeneminen ja menneisyyden katkaiseminen

Esimerkiksi muukalaislegioonaan on perinteisesti hakeuduttu myös pakenemaan rikosjuttuja, velkoja tai henkilökohtaisia kriisejä, mikä näkyy myös suomalaisissa yksittäistapauksissa.

Yleisesti toimeksiantajan joukko tarjoaa uuden alun ja yhteisön, jopa uuden nimen, jossa menneisyyttä ei kysellä, ja tämä voi houkuttaa jopa hyvin koulutettuja, mutta elämänsä solmuun ajautuneita ihmisiä.

5. Sisäiset motiivit kuten autonomian, kompetenssin ja yhteenkuuluvuuden tarpeet ovat tärkeitä.

Palkkasotilaana toimiminen voi antaa tunteen oman elämän hallinnasta ja itsenäisyydestä, mikä motivoi yksilöä. Samoin tarve kokea itsensä päteväksi ja kuulua johonkin ryhmään on voimakas motivaattori.

Vallantunne, status ja kunnia ovat myös keskeisiä psykologisia elementtejä, jotka voivat motivoida liittymään ryhmään, jossa nämä arvot toteutuvat vahvasti.

6. Ryhmähenki, kunnia ja "kova" moraali

Sotilassosiologiassa korostetaan, että sotilaan motivaatiota kannattelevat usein ryhmäkiinteys, kunnian kokemus ja asevelihenki, jotka voivat olla yksilölle psykologisesti tärkeämpiä kuin ympäröivän yhteiskunnan "sivistynyt" rauhanajan normisto.

Jollekin suomalaiselle sotilaalle legioona, kansainväliset joukot tai yksityinen sotilasfirma näyttäytyy "oikeana veljeskuntana", jossa arvostetaan rohkeutta, lojaalisuutta ja uhrautuvuutta tavalla, jonka kotimainen, suomalainen siviiliyhteiskunta ei tunnu tarjoavan.

7. Sivistys ei poista perusmotiiveja

Modernit motivaatioteoriat muistuttavat, että ihmisellä on samanaikaisesti tarve valtaan, riippumattomuuteen, kunniaan, fyysiseen aktiivisuuteen ja mielenrauhaan, ja nämä voivat ilmentyä hyvin erilaisina uravalintoina.

Sivistynyt kasvatus voi opettaa empatiaa ja oikeusvaltion arvoja, mutta se ei poista tarvetta kokea merkitystä, jännitystä, pätevyyttä ja yhteenkuuluvuutta, jotka jotkut löytävät nimenomaan sodan ja väkivallan rajapinnoilta.

Sivistynytkin ihminen voi kokea, että jokin konflikti on moraalisesti niin tärkeä – esimerkiksi toisen maan tai taistelevan tahon puolustaminen hyökkäystä vastaan – että hän on valmis myymään sotilaallisen osaamisensa juuri siihen tarkoitukseen.

Mitä mieltä sinä olet?

Kuva; ylen uutisjuttu, johon linkki alla.

Itse juttu ei pidä sisällään aiheen tarkastelua, mutta se nosti pohtimani aiheen mieleeni.

https://yle.fi/a/74-20194342</p>