Mistä ajattelit saada konekivääriampujan paikan?

Työelämän hyvinvointi, työntekijöiden jaksaminen, työn mielekkyys, arvot, arvostus, palkkauskysymykset suhteessa työn vaativuuteen ovat juuri nyt pinnalla läpi toimialojen. 

Perinteisesti ylhäältä johdetuissa, konservatiivisissa organisaatioissa, kuten armeijassa, työntekijät pysyttelevät julkisesti hiljaa. Kertovatko työhyvinvointikyselyt sitten totuuden? Puolustusvoimien viestintä- ja hr-osastot, varusmiesjärjestöt tekevät erinomaista pr-työtä somessa asioiden muuttamiseksi, mutta onko sometodellisuus vielä kaukana arjen todellisuudesta joukkoyksiköissä?

Ryhmäpaine ja vasikaksi leimaantumisen pelko pitävät keskivertosotilaan hiljaisena, mutta pinnan alla kuplii.

Millaista johtaminen on, jos sotilas ei voi tai uskalla kertoa pohdinnoistaan tai näkemyksistään julkisesti? Mistä kertoo, jos parhaillaan EUK:ia suorittava upseeri on hakeutunut jatkotutkintoa suorittamaan yhteisön paineesta, hitusen paremman palkan perässä ja koska ei yksinkertaisesti tiedä, mihin tehtäviin hakeutuisi tai pääsisi siviilissä? Kuinka moni aktiiviupseerin, joukko-osaston yksikön päällikön tai aluetoimiston päällikkön tehtävässä palveleva miettii Nato-jäsenyyden kynnyksellä, että nyt ehkä uskaltaisi kokeilla siipiään, kun tietää monen muunkin kollegan harkitsevan alan vaihtoa tulevien muutosten myötä?

Suurin osa lähtökynnyksellä olevista upseereista on Nato-jäsenyyden kannalla, mutta tuleva muutos ylhäältä johdetussa organisaatiossa, jossa työntekijän osallisuus ja kyky vaikuttaa muutokseen ja asioihin yleisen vähättelevän organisaatiokulttuurin ohella saavat mietteliääksi mielekkään tulevaisuuden työroolin osalta.

Ihmiset, jotka haluavat kehittää työyhteisöään, työtehtäviään ja viedä asioita eteenpäin, koetaan valitettavan usein uhkana.

Monia yhdistää ajatus, jonka joku kysyikin lähtöä pohtivalta ääneen, joka sai minut pohtimaan vahvastikin syitä lausahdukseen:

"Mistä ajattelit saada konekivääriampujan paikan?"

Meillä yhteiskuntana ja yrityksinä on paljon menetettävää, mikäli ihmisiin, johtamiseen, vähättelyyn ja arvomaailmaan ei kiinnitetä paremmin huomiota. Inhimillisyys ja persoonien huomioiminen ja arvostus johtamisessa myös Puolustusvoimissa nousevat oleellisina elementteinä parempaan työelämään.

Ihminen ei yleensä toimi kerrasta poikki-menetelmällä, vaan ennen lähtöä on yleensä pitkä historia toistuvia tapahtumasarjoja, jolloin jossain vaiheessa tulee se viimeinen niitti.

Onko se Nato-jäsenyys?

Avoin, konkreettinen viestinnän puute tulevista muutoksista Naton myötä mietittyttää. Olen siinä mielessä samaa mieltä Turkin Erdoganin kanssa, että Suomen tulee kertoa, minkälaiset turvatakuut se tulee kenellekin antamaan.

Myös työntekijäkokemus nousee tärkeäksi teemaksi kauttaaltaan työelämässä. Työntekijöiden ollessa kysessä, ketkä tulevat asteittain muodostamaan vaaditut valmiusjoukot? Aina kukin vuosittain koulutettu asepalveluksen saapumiserästä osa ja x-määrä aktiivipalvelusta suorittavaa henkilökuntaa?

Kohtaavatko sotilaan arvot tulevissa muutoksissa sotilasliiton mukanaan tuomien arvojen kanssa? Montaa upseeria mietityttää tulevaisuuden käskysuhteet kriisitilanteessa, kuten mm.menettääkö Suomi suvereniteetin armeijan käskysuhteissa, jossa Puolustusvoimien johdon sijaan käskyt tulevatkin käytännössä Yhdysvaltain sotilasjohdolta. Kuinka suomalainen upseeri valansa ja arvomaailmansa puitteissa haluaa viime kädessä ottaa käskyjä vastaan vieraan maan sotilasjohdolta etenkin, jos tilanne eskaloituu suurten valtioiden etupiirien varmistamiseksi, jossa pieni kansa jää suurten jalkoihin omat intressisnsä uhraamalla?

Huomion arvoista ilmiössä on kuitenkin se, että kuinka paljon muutosta ja lähtijöitä organisaatio kestää? Jos alikanttiin arvioituna 5% osaavista työntekijöistä lähtee, miten se näkyy muutosjohtamisen ja uudelleen organisoinnin haasteissa?

Mitä Puolustusvoimat aikoo tehdä? Millaisia kyvykkyyksiä ja kompetensseja tunnistetaan tulevaisuuden kannalta merkittäviksi ja miten näihin panostetaan niin, että sotilas kokee tulevansa nähdyksi, arvostetuksi ja työnsä mielekkääksi muutenkin kuin vain avoimilla Nato-tehtävillä tai palkkausta nostamalla?

Miten poliittiset päättäjät ovat ottaneet huomioon Nato-jäsenyyden mukanaan tuomat alan pitovoiman haasteet? Hoitoalan turbulenssi Naton varjossa on jo näyttänyt suuntaa mitä tulevaisuus voi tuoda tullessaan.

Puolustusvoimien johtamiselta pitää odottaa enemmän, vaikka kyse ei olekaan liiketoiminnallisesti kasvua hakeva yritys. Nämä ovat asioita, joihin on hyvä kiinnittää katse mahdollisimman pian.

Ulkopuolinen, riippumaton taho apuna asian näkyväksi tekemisessä, rohkean ja avoimen dialogin kautta luo luottamusta, mutta tuo parhaiten myös muutosta.

Mahtaisikohan Lähtijät-podcastin tekijöitä kiinnostaa aktiiviupseerien haastattelu työelämän arjesta ja alan vaihtomietteistä?

https://puolustusvoimat.fi/tyo-ja-koulutus/koulutusmahdollisuudet "Esikuntaupseerin jatko-opinnot"

https://saara-kivela8.webnode.fi/l/suomalainen-sotilas-alipalkattu-vai-koyhyysloukussa/ "Blogi-kirjoitukseni"

https://www.johdonagendalla.fi/post/suomen-heikko-sijoitus-kansainv%C3%A4lisess%C3%A4-kasvuvertailussa-hirvitt%C3%A4%C3%A4 "Suomen heikko sijoitus kansainvälisessä kasvuvertailussa hirvittää."

https://areena.yle.fi/1-62546538?utm_medium=social&utm_campaign=areena-ios-share "Pandemia sai pohtimaan työn mielekkyyttä."'

https://anchor.fm/lahtijat "Lähtijät on podcast irtisanoutumisista ja niiden syistä."

Kuva: Salesman drawing