Mitä unta näkisin ensi yönä?
Kirjan kannesta tuli mieleen uni, jonka näin syksyllä 2023 noin vuosi kuningattaren kuoleman jälkeen.
Unessa vaeltelin kaupungilla, joka oli heräilemässä uuteen aamuun. Vain muutamia ihmisiä ja autoja kulki ohitseni kävellessäni ja katsellessani kaupunkia. Mieheni oli lastemme kanssa sillä aikaa jossain kaupungilla, koska minulla oli työhaastattelu ja minun piti ehtiä sinne kahdeksaksi.
Kävellessäni annettua osoitetta kohden huomasin haastattelun olevan linnassa. Edessäni kohosi unenomainen linna korkeine torneineen kuin jostain piirretystä ritareiden ajan ohjelmasta.
Hämmentyneenä kävelin portaat ylös linnan ovelle ja kolkutin sen suurella ja painavalla kolkuttimella oveen. Hetken kuluttua valtavan rautaoven vasen puoli avautui ja astuin kynnyksen yli linnan aulan hämärään. Ovesta sisään astuessani katsahdin vasemmalle ja huomasin oven avaajan olevan kuningatar Elisabet. Hän oli pukeutunut huomaamattomiin vaatteisiin, ei koruja, ei kruunua ja mitään sanomatta hän katsoi silmiin ja nyökkäsi hyväksyvästi hitaasti päällään.
Outoa, hänenhän pitäisi olla kuollut, mitä ihmettä hän täällä tekee, ajattelin mielessäni.
Samassa huomasin edessäni linnan valtavassa hallissa seisovan kolme miestä ja odottelevan jotain. Miehet olivat normaaleissa toimistotyövaatteissa, joten ajattelin heidän olevan minua vastassa. Vasemman puoleisin käveli minua vastaan ja pyysi seuraamaan perässään yläkertaan.
Nousimme ylös toiseen kerrokseen hallin näyttäviä, vaalealla matolla päällystettyjä portaita pitkin. Toisessa kerroksessa minulle osoitettiin makuuhuone. Se oli tilava, vanha ja tumma, tummanpunaisilla paksuilla samettiverhoilla kodikkaasti sisustettu englantilainen makuu- ja työhuoneyhdistelmä valtavine kirjahyllyineen. Mies sanoi, että minun pitää vielä odottaa hetki niin edellinen asukas muuttaa pois ja saan muuttaa asumaan hänen tilalleen. Kirjat, samoin linnan kirjaston kirjat ovat kaikki vapaasti käytettävissäni.
Sen jälkeen hän näytti minulle uudet vaatteet, jotka minun tulisi pukea päälleni. En muista vaatteita tarkkaan, mutta sen muistan, että päälläni ollut mekko vaihtui housuiksi. Yhtäkkiä huomasin makuuhuoneen ovien olevan kuin saluunan heiluvat ovet. Niiden ylä- ja alapuolelta näkyi linnan käytävällä olevia ihmisiä. Mietin, että kuinka mahdan saada vaihdettua vaatteet ilman, että muut näkevät. Sain vaihdettua ne kuitenkin.
Olisin halunnut jäädä siihen huoneeseen. Tunnelma oli rauhallinen, sellainen minulle sopiva.
Kävelin ympäri uutta, tyhjää kotia. Sen perällä oli kylpyhuone ja iso sauna. Saunassa oli todella pimeää, mutta näin, kuinka lauteilla ja kylmällä lattialla vilisti hiiriä ja rottia. Käännyin takaisin surullisena, että eihän tässä näin pitänyt käydä. Meidän piti muuttaa lämpimään ja kauniiseen kotiin saatuani työpaikan.
Kävelin asunnosta ulos ja näin vasemmalla kohoavan linnan. Haikeana, mutta onnellisena katselin sitä, mutta tiesin, että jos halusin elämässä eteenpäin, minun oli luovuttava jostain. Huomenna kävelisin uudelle työpaikalleni aloittamaan työt. Opiskelemaan ikivanhoja, paksuja kirjoja linnassa. Mutta kenen kanssa ja mitä varten, se jäi minulle unessa vielä arvoitukseksi.
"Jokaisella on oma ainutlaatuinen unimatkansa. Kaikki unessa oleva kertoo näkijästä itsestään." Jung
Näen paljon unia. Nukahtaessaan sitä siirtyy kuin toiseen päivään, toiseen maailmaan. Siellä löytää vastauksia tiedostamattomalta puolelta. Löytää ratkaisuja ja vaihtoehtoisia näkökulmia elämänsä avoimiin kysymyksiin.
Miten sinä tulkitset uniasi? Uskotko siihen, että ne ovat alitajuntasi työskentelyä?
Oletko aloittanut jo unipäiväkirjan kirjoittamisen?
Jos et niin kokeilepa vaikka jo tulevana viikonloppuna, kun aamulla on enemmän aikaa. Rutiiniksi muodostuessaan saattaa huomata, että samat symbolit ja teemat toistuvat aina tietyissä elämän tilanteissa, kasvuvaiheissa. Jokaisella meistä ihan omansa.
Kun uniin tulee aivan uusia, ennen näkemättömiä asioita, teemoja ja symboleja, huomaa edenneensä ja kasvaneensa ihmisenä. Silloin voi hymyillä ja onnitella itseään, että onnistuinpas.
Joskus voi myös huomata, että edellinen uni jäi kesken. Niin jäi minullekin, juuri tämä kertomani uni. Joskus en ”jaksa nähdä” unta enää samasta aiheesta ja kieltäydyn siitä. Joskus asia vain unohtuu arjen kiireissä.
Ehkäpä ensi yönä ennen nukkumaan menoa kertaan vielä kirjoittamani unen ja pyydän, että jatkaisin unessa siitä, mihin jäin. Miksi ja kenen kanssa minun tulisi ”lukea vanhoja, paksuja kirjoja, suuressa linnassa”.
Kuva: Elisabet II Tammen Kultaiset kirjat
Linkit:
https://www.terve.fi/artikkelit/mita-alitajunta-kertoo</p>
https://www.is.fi/menaiset/ilmiot/art-2000010675012.html</p>