Muistisääntöjen muistisääntö
Tapa tapa ittes
tapa tapa ittes
tänne sä kuolet muutenkin.
Tapa tapa ittes
tapa tapa ittes
tänne sä kuolet muutenkin.
Kuului 14-vuotiaan rumpalisoitto-oppilaan rytmimuistisääntö Haminassa 1958 Itsenäisyyspäivän paraatissa. Hän muistaa edelleen kuin eilisen päivän sen, kuinka liukastui rumpunsa kanssa vesilammikkoon suoraan paraatin vastaanottaneen komentajan kohdalla.
Isälleni, Ruotsiin lähetetylle sotalapselle ei koulu oikein maistunut. Opettajaansa tuskastuneen pojan silmiin sattui Yhteishyvässä ollut hakuilmoitus Puolustusvoimien soittokokeisiin Helsinkiin. Setä sinne heittämään ja hyväksytysti läpäistyjen testien jälkeen matka vei Haminaan.
Juna vei Jämsästä Oriveden kautta Tampereelle, josta Riihimäen kautta Kouvolaan. Kouvolasta juna vei Kotkan ja Inkeroisen kautta Haminaan eli matka taisi lomille kestää aina noin yhden vuorokauden. Poika astui 13-vuotiaana elokuussa 1958 palvelukseen, kuten entisajan "koulupudokkailla" oli tuohon aikaan tapana. Vaatteet teetettiin ennen palvelukseen astumista Hämeenlinnan valtion pukutehtaalla, 138 cm pituiselle kun ei löytynyt kaikkea sopivaa vaatetusta rättivarastolta.
Palvelukseen astuessa punkan päiväpeittoon kasattu tavaramäärä ei kuulemma edes liikahtanut, joten varusvarastolta määrättiin kaksi varusmiestä kantopojiksi auttamaan. Kiväärin perä sattui olkapäähän ja olkapää oli mustelmilla. Soittaminen oli palveluksessa mukavinta, sydäntä lähellä ja lopulta soittoinstrumentiksi valikoitui trumpetti. Soitonopettaja asui RUK:n varuskunnan viereisessä asuntolassa ja oli aina tavoitettavissa.
Poika yllätti kerran koulukaverinsa ja opettajansa kesken koulupäivän ilmestymällä luokkaan sotilaspuku päällään. Kertoi, ettei tarvitse käydä enää koulua. Kaverit sitä hieman kateellisena opettajan johdolla ihmettelemään. Koulunsa hän kävi loppuun armeijassa, josta opettajalle oli todisteena Kymenläänin koulutoimen tarkastajan leimaama ja allekirjoittama todistus. Itse koulu armeijan harmaissa taisi kestää tasan kaksi viikkoa, ellei nyt jo vanha mies ihan väärin muista.
Palvelus päättyi 1959 pitkään sairaalajaksoon Aasialaisen kuumetaudin rantautuessa Suomeen ja niittäen varusmiehiä vuoteeseen. Nuori soitto-oppilas siirtyi Jämsänkosken Yhtyneiden Paperitehtaiden soittokuntaan kapellimestari Kalle Kukkosen alaisuuteen. Kukkonen taisi perustaa aikoinaan poliisien soittokunnan Suomeen.
Varsinaisen työuran soitto-oppilas teki sittemmin vakuutusalalla vakuutustutkinnon suorittaen, jossa pärjäsi menestyksekkäästi hyvillä myyntimiehen taidoillaan ja kovalla, pitkäjänteisellä työllään.
Melkoisia muistoja sotien jälkeisen aikojen, suurten ikäluokkien maaseudun lasten elämästä. Selviytymistarinoista, joilla tämä maa on rakennettu. Yksi niistä tarinoista, joista itse olen kasvanut. Niistä on hyvä kasvattaa omia lapsia hyvään ja entistä parempaan tulevaisuuteen.
Kunhan vielä pääsisin eroon muistiin pesiytyneestä marssirytmistä, joka tulee aina mieleeni sotilasparaateja katsoessa.
Vielä poika, esikoistani pari vuotta vanhempi, Itsenäisyyspäivän paraatissa rumpua lyöden, muistisääntöjen muistisäännön turvin:
tapa tapa ittes tapa tapa ittes tänne sä kuolet muutenkin..
Valokuva: isäni valokuva-albumista. Otettu Haminassa 1958.