Naisvaltaisten alojen helmasyntinä kunnollisuuden suojamuuri?

Pohdin aitona ja rehellisenä olemista työelämässä kokemukseeni perustuen nais- ja miesvaltaisten alojen eroista, yhdestä näkökulmasta. 

Niin läheisissä ihmissuhteissa kuin työsuhteissakin olemme haavoittuvia suhteessa toiseen. Myönnämme, että tarvitsemme toiselta jotain ja luotamme siihen, että saamme sitä häneltä. Samalla asetamme itsemme alttiiksi sille, että toinen ei vastaakaan tarpeeseemme niin kuin toivoisimme hänen sen tekevän. Jos olemme kokeneet, että tarpeemme eivät ole tärkeitä eikä niihin ole vastattu, luottamuksemme toisten kykyyn vastata tarpeisiimme voi olla olematon.

Miten työelämässä voi valita, kenen kanssa voi olla haavoittuvainen omista tarpeistaan? Kuinka tärkeää on erottelukyky, kenen kanssa energian vaihdon pitää neutraalina tai pienenä ja kenelle voi olla haavoittuvainen?

Erottelukyky vahvistuu sitä mukaa, kun vahvistaa yhteyttä tarpeisiinsa ja omaan sisäsyntyiseen arvoon, turvaan ja luottamuksen tuntoonsa. Silloin on helpompi erottaa myös intuitiivisesti, kuka tukee ja vahvistaa tätä tuntoa meissä tunne-energiallaan. Tiedostaminen ja tunteminen voi tapahtua ihan mielen kuin kehonkin tasolla. Kuormituksen kokeminen omassa kehossa monella tapaa pakottaa miettimään mitä elämässäni ihan oikeasti tapahtuu. Kuten vaikkapa olenko oikeassa työpaikassa.

Kyse on viime kädessä omien rajojen tunnistamisesta ja vetämisestä. Omien rajojen vetämien ihmissuhteissa on merkittävä, perustavaa laatua oleva asia vuorovaikutussuhteiden ja arvojen tunnistamisen lisäksi ja vaikuttavaa varmasti meidän jokaisen intohimoon työelämässäkin. Sisäinen arvon tuntokin lisääntyy konkreettisten tekojen kautta ja ajan saatossa huomaa kenen ihmisen läsnäolo vahvistaa hyvää oloa ja luottamusta ja kenen seura taas pienentävää hyvän olon tunnetta.

Rajojen vetämisestä ja viestimisestä tulee selkeämpää ja varmempaa, kun tunto omasta sisäsyntyisestä arvosta vahvistuu.

Työntekijän näkökulmasta voimme tarkastella samaa asiaa myös erottelukykynä erotella kapasiteetti ja potentiaali toisistaan. Kuinka helppoa on sekoittaa nämä asiat keskenään?

Kapasiteetti on sen hetkinen kaista ja kyvyt. Potentiaali on mahdollinen kaista ja kyvyt.
Kun haluamme nähdä toisessa hyvää, meillä on vahva kyky eläytyä toisen kokemuksiin ja ymmärtää häntä. Erottelukyvyn avulla pystymme arvioimaan miten johtaja, kollega tai alainen pystyy tukemaan tarpeidemme ja tavoitteidemme täyttymisessä. Myös sen, miten paljon vuorovaikutukseen kannattaa investoida omaa energiaa ja millä tavoilla.

Jos näkee toisessa potentiaalia, mutta henkilö itse pysyttelee koko ajan omalla kapasiteettialueellaan, syntyykö yhteistyöstä molemmin puolista hedelmää kantavaa suhdetta pitkällä tähtäimellä vai onko kyseessä hukkaan heitettyä energiaa ja aikaa?
Sekä kapasiteetin että potentiaalin täytyy olla työpaikan ihmissuhteissakin tasapainossa, jotta ihminen jaksaa jatkaa työyhteisössä työn tavoitteiden eteen.

Naisvaltaisilla aloilla korostuu myös kunnollisuus. Empaattisilla naisihmisellä tuntuu olevan vahva käsitys siitä, minkälainen kypsä tai henkinen tai hyvä tai rakentava ihminen on. 

Perustuuko tämä käsitys rooliin, jonka tytöt omaksuvat jo lapsuudessa eli kunnollisuuden suojamuurin?

Konfliktitilanteissa käsitykseemme kuuluu omien tunne-energioiden sivuuttaminen ja latistaminen. Pyrkimyksenä tuntuu olevan tilanteen hallitseminen ja saada aikaan toivottu lopputulos, kuten välttää konflikti, saada toinen antamaan jotain, tehdä tilanteesta turvallinen itselle ja muille.

Mitäpä jos alentaisimme naisena näiden latistuneiden standardien ylläpitämisen?

Aloitamme omasta itsestämme vastuun ottamisen ja lopetamme jatkuvan muista huolehtimisen. Se tarkoittaa terveiden rajojen vetämistä. Lopetamme passiivisagressiivinen kuittailun ja painekattiloiden räjäyttelyn. Kun tiedämme omat tarpeemme ja täytämme ne itse emmekä odota ja hae täyttymystä tiedostamattomiin tarpeisiimme muilta, pääsemme omien tunteidemme tietoisiin ohjaimiin. Joidenkin tutkimusten valossa sopiva suhde vastuun jakamiselle on, että vastaamme omista tarpeistamme 70-80%:sti itse ja toinen tai toiset ihmiset täyttävät tarpeistamme vain 20-30%. Miten omien tarpeiden vastuun jakaminen korreloi ajan käyttösi kanssa sinun työelämässäsi, vapaa-aikanasi?

Emme ole vastuussa toisen reaktioista, emmekä yritä hallita toisen suhtautumista sanomisiimme. Silloin näemme myös todellisen tilanteen eli johtajan, kollegan, työntekijän kapasiteetin siitä, miten hän pystyy kuulemaan ja tukemaan meitä.

Tämä heijastuu myös tapaamme olla osana työyhteisöä. Tarpeeksi harjoiteltuna ja toisteltuna rajojen vetämisen taidon, sisäsyntyisen arvostuksen ja näistä asioista viestimisen luulisi dialogin myötä paranevan. Viime kädessä omat rajamme tunnistaessamme saatamme äänestää jaloillamme ja poistua kuvioista itselle sopivampiin haasteisiin.

Lopettakaamme olemasta Vienoja, Tyynejä, Rauhoja, Lempejä ja Hiljoja. Olkamme mieluummin Hyväneuvoja, Mainikkeja, Tietäviä, Arkiviljoja ja Kyllikkejä. 

Kuva: Huffpost