Olet pitänyt sielusi elossa, jos tiedät mitä haluat, etkä nöyrästi kuuntele mitä maailma käskee sinun haluavan. R.Stevenson.

Oletko kuullut, kuinka jokainen on pohjimmiltaan luova? Mutta luovuus ei vain aina pääse nousemaan esiin, koska sen tukkivat pelko, epävarmuudet, kateus, syyllisyys ja erilaiset riippuvuudet.

Luovuus kukoistaa turvallisuuden ja itsensä hyväksymisen lämmössä. Siksi on opittava valitsemaan lapsuudesta lähtien leikkikaverit, aikuisena työkaverit ja ystävät oikein. Myrkyllisessä seurassa luovuuden kasvu katkeaa alkuunsa.

Myrkyllisimpiä leikkikavereita ja ystäviä ovat muut lukossa olevat "taiteilijat". He kokevat itsensä uhatuiksi, kun näkevät toisen kasvavan. Niin kauan, kun ihminen on lukossa, tuntuu itserakkaalta ja pöyhkeältä pitää itseään luovana taiteilijaharrastajana.

Mutta johtuuko luovuuden kieltäminen itsestä pelosta ja laiskuudesta? Voi jäädä murehtimaan saamattomuuttaan, keksiä tekosyitä ja kehitellä pilvilinnoja, miksi ei voisi olla luova tai käyttää omaa luovuuttaan omaksi ja työnsä hyväksi. Silmien ja korvien ummistaminen omalta luovuudelta takaa myös sen, ettei tarvitse ottaa riskejä. Näin lohduttavan pehmeä itsepetos vain jatkuu.

Miten raivata sivuun negatiivisuus ja päästää valloilleen luovuus? Miten löytää kätketyt voimavaransa?

Annammeko liian helposti syyllisyyden manipuloida meitä? Lähipiiri turvautuu alitajuisesti syyllistämiseen saadakseen meidät takaisin vanhoihin rutiineihin ja joukkoonsa. Luovuutemme lukkiutuu, jos myötäilemme muiden ihmisten suunnitelmia ja näkemyksiä siitä mitä me olemme ja teemme. Haluaisimme omistaa aikaamme luovempaan työhön,mutta on koko ajan sellainen tunne, että pitäisi tehdä jotain muuta. Tällöin käy niin, että emme keskity velvollisuuksiimme itseäämme kohtaan, vaan muita ihmisiä kohtaan. Meistä ei tulekaan hyviä ihmisiä, vaan turhautuneita ja uupuneita.

Älä tuhlaa enempää omaa aikaasi.

Jotta pääset alkuun, luota itseesi. Suojele sisäistä taiteilijalastasi. Suuri osa luovuuden pelosta on tuntemattoman pelkoa, kielteisiä uskomuksia menneiden kokemuksiin perustuen. Voit kokeilla luovuutesi herättelyä vaikkapa heräämällä aamulla puoli tuntia aikaisemmin ja kirjoittamalla pari-kolme sivua ajatusten virtaa ulos. Älä palaa näihin teksteihin enää myöhemmin, kunhan suollat ulos ajatuksia paperille. Älä näytä tai kerro kenellekään.

Vie itsesi taiteilijatreffeille yksin, aluksi ainakin kerran viikossa. Se voi olla jokin luovuuden kauppa, askartelu-, taide-, käsityö- musiikki- tms liike. Ihan vain hyviksesi, vaikka et ostaisikaan mitään.

Tiedosta luovuutesi saamat iskut. Tee lista luovan itsetuntosi vihollisista. Menneisyyden hirviöt vaikuttavat kielteisen uskomustesi pohjalla. On tärkeää tiedostaa nämä ja matkalla myös surra tapahtuneita. Muuten niistä ei pääse koskaan yli ja ne estävät kasvuamme ihmisinä.

Kirjoita ylös myös kannustavat sanat ja teot, kohteliaisuudet. Käy läpi hetket, joissa tunsit itsesi hyväksi. Jos näitä hetkiä ei muista tai löydä niin kirjoita itsellesi kannustava palaute juuri siinä asiassa missä haluat olla tai tiedät olevasi hyvä. Ripusta se työpöydällesi eteesi. Muuta jokainen solvaus kehuksi itsellesi.

Muista myös varoa "päänsekoittajia". Ihmisiä, jotka ovat useimmiten karismaattisia, ihastuttavia, kekseliäitä ja voimakastahtoisia. He ovat pahinta myrkkyä ja tuhoisia luovuuttaan herättelevälle ihmiselle. Valovoimaisia, mutta syvemmältä täynnä ongelmia. Psykologien ja ihmissuhdespesialistien unelmia.

Heidän menetelmänsä perustuvat valtaan. Oli heidän roolinsa äiti, isä, kaistapää esihenkilö, työkaveri, vaativa ystävä, mustasukkainen puoliso, nämä tyypit noudattavat käyttäytymismalleja, jotka tuhoavat mahdollisuudet luovaan työhön.

Miksi nykyinen elämämme kukoistaa näistä päänsekoittajista ja olemme heidän kanssaan tekemisissä? 

Koska me olemme yhtä hulluja itsekin. Hukassa omalta luovuudeltamme ja sisäiseltä ääneltämme. Olemme valmiita tekemään mitä tahansa pysyäksemme maineessa ja mammonassa mukana, säilyttääksemme tuon tilan. Vaikka päänsekoittajan seura on kurjaa niin luovan elämän haaste tuntuu vieläkin pelottavammalta. Millainen minusta tulisi? Mitä muut minusta ajattelisivat? Tätä pelkoa käytämme tekosyynä ja annamme tilanteen jatkua ennallaan.

On tärkeää myöntää itselleen, jos tanssii päänsekoittajan pillin mukaan. Vaihtaisiko ehkä sävelmää? Tai alkaisi itse soittamaan? Ottaa se ensimmäinen askel ja edetä vähän kerrallaan. Ihmisenä kasvu on spiraalin muotoinen prosessi. Se muuttaa tulevaa suuntaamme, mutta myös menneisyyttämme ja tapaa millä katsomme sitä.

~

Näitä ajatuksia pohdin lukiessani rinnakkain Julia Cameronin kirjaa tiestä luovuuteen ja eri novellikokoelmia. Luovuuden ja taiteiden merkitys ovat aina nousseet kriisiaikojen ja sotien keskellä. Ehkäpä luovuuden arvot, piilevät kyvyt ja osaaminen nousevat tulevaisuudessa arvoon arvaamattomaan. Auttamaan ja tuomaan toivoa julmuuksien ja kauheuksien keskelle:

Vielä jonkin aikaa hän kuuli laukausten

pamahduksia, huutoja ja valituksia.

Sitten taistelun kohu vaimeni ja

lakkasi kokonaan. Kaikki kävi taas

äänettömäksi ja rauhalliseksi.

Yhtäkkiä jokin tuntui liikkuvan häntä

kohti. Hän hätkähti kauhusta, mutta tulija

olikin vain pikkulintu, joka oksalla istuen

sai keltaset lehdet väräjämään. Melkein

tunnin ajan Walter Schnaffsin sydän

kuitenkin pompotti kovasti ja kiivaasti. 

~ Guy de Passant: koru ja muita novelleja ~