Minulle on tarjottu pöydän alta aselupia kivääriin ja pistooliin, MPK:n kurssikouluttajan ja -johtajan, sitten harjoituksen johtajan papereita, enkä ole saanut maksamistani miesten vetämistä reserviläisliitännäisistä "toimintaostoksistani" kuittia.
Olen melko tunnon tarkkana naisena kieltäytynyt kaikista miesten tarjoamista "pelin luontoiseduista" ajatellen niiden olevan ansa, pilaavan Kommandonaisten maineen ja pahimmillaan johtavan jopa syyttäjän pakeille seuraten samalla ytimessä mitä mielenkiintoisempia.. no, pelejä.
Olenko siten siis totaalisesti AVUSTAJA enkä ymmärrä peliä?
Anu Lyra kertoi Kommandonaisten syksyn ensimmäisessä Lahdessa 30.10. järjestetyssä luentoillassa naisten työelämässä jaksamisesta ja kuinka yhteiskuntamme ja työelämämme rakenteet uuvuttavat erityisesti naiset. Myös miehet uupuvat, mutta eri syistä eri tavalla oireillen.
Ruotsalainen työelämäkonsultti Barbro Dahlblom-Hall jakaa työelämätutkimuksessaan ihmiset sukupuoleen katsomatta kahteen eri rooliin: AVUSTAJIIN ja PELAAJIIN. (Kuva 1)
Anun luento auttoi minua ymmärtämään perinteisen tytön kasvatuksen saaneena, kuinka luulen sääntöjen noudattamisella ja virheettömällä AVUSTAJAN työskentelyllä olevani turvassa (kuva 2).
Todellisuudessa työelämässä, myös maanpuolustuksessa toimivat PELAAJAT eivät noudata sääntöjä täydellisesti.
He venyttävät, rikkovat ja kirjoittavat niitä uusiksi.
Siinä missä pelaajamentaliteetillä toimiva ajattelee, että minä kuulun tänne, minä teen tämän, tuottaako tämä halutun tuloksen, avustajamentaliteetilla toimiva pohtii, olenko ansainnut paikkani täällä, voisinko minä tehdä tämän, onkohan työni tarpeeksi hyvää.
Anun avartava pohdinta tunneälyn uhkasta avustamiseen taipuvaiselle on, että keskitymme prosessiin ja ihmisiin lopputulosten ja tavoitteiden kustannuksella, haemme lupaa sen sijaan, että vain tekisimme, todistelemme osaamistamme sen sijaan, että luottaisimme siihen, mukaudumme sen sijaan, että määräisimme suuntaa, kannattelemme muita sen sijaan, että johtaisimme itse.
Kaikessa toiminnassamme sukupuolittuneet roolit pitävät yllä näkymättömiä rakenteita (kuva 3).
Jos naisena nyt tällä kirjoituksella kyseenalaistan hallitsevia rakenteita maanpuolustussektorilla, keskimääräisesti miehelle näkymättömien rakenteiden säilyttäminen on tärkeää.
Se tarkoittaa olemassa olevan pelin ylläpitämistä, hierarkian säilyttämistä ja suojelemista.
Naisena tällä kirjoituksella haen vuorovaikutuksen ja siten lojaaliuden parantamista, mutta mies keskimäärin väistää ja sivuuttaa avoimen vuorovaikutuksen älykkyyden ja siitä seuraavan mahdollisuuden sitoutumisen ja sitouttamisen kasvuun.
Mikä minua pelottaa?Sääntöjen ja lakien rikkominen.
En ehkä ole joidenkin mielestä tarpeeksi pätevä, vaikka strategista verkostoitumista, vaikuttamistyötä, kädet saveen-kenttätyötä olen tehnyt pinnan alla täysillä. (Toisaalta pöydän alta-tarjoukset kertovat osaamiseni tunnustamisesta.)
Seurauksia, kuten vaikkapa kiltaan jäseneksi tai toiminnan kehittämiseen mukaan pääsyn estämistä.
Mikä miestä saattaa pelottaa?
Rakenteiden tai pelin kyseenalaistaminen tai horjuttaminen.
Näkymättömien sääntöjen kyseenalaistamista ääneen tai niiden tai valtaa käyttävien tekemisien ja tekemättä jättämien näkyväksi tekemistä.
Kontrollin menettämistä.
Koska "toimintani on epäisänmaallista ja pelaa suoraan vihollisen pussiin ". Tällaisena epävakaana aikana vielä.
Jos me kaikki pelkäämme tahoillamme, seurauksena on vain häviöitä. Me naiset mukaudumme liikaa ja miehet takertuvat rakenteiden ansaan.
Tämä on vain yksi näkökulma osasta illan luentoa ja sen sisältöä.
Miten sinä näet nykyisten rakenteiden niin työelämässä kuin maanpuolustuksessa?
Oletko pelaaja vai avustaja?
Mitä todellinen tasa-arvo sinulle sukupuolestasi riippumatta merkitsee?
Toisiko sen toteutuminen ja itselleen asettamistaan rooliodotuksista uloskasvaminen avun uupumukseen tai tärkeäksi pitämäsi asian edistämiseen?
Minkä neuvon sinä minulle antaisit naisena/miehenä?
Kiitos Anulle oivalluksia antaneesta illasta!
