Poikien juhlimista

Pojat juhlivat taas 13v ja 9v synttärinsä kotona. Oli ihanaa, kun talo oli kahden viikon välein täynnä kujeita, naurua, juoksua, meteliä, limsa- ja simatahroja lattialla, kakun murusia pöydän alla, karkkipapereita sohvilla, mutaisia lenkkareita patiolla, megafonista huutoa poikien koolle saamiseksi, rajojen asettamista, katolle ei saanut kiivetä eikä aidon näköisillä leikkiaseilla juosta julkisilla paikoilla, vitsejä, vastaan murmuttamista.

Pari oli ehtinyt sähköpotkulaudalla lähi s-markettiin perunoita ostamaan ollakseen perunasotaa, mutta kiellettyäni sen peli vaihtui trampoliinilla "venäläiseen rulettiin".

Lopuksi 3-4h touhuamisen jälkeen kiitos seisoi: oli hauskaa. 😄❤️

Kyllä kannatti taas leipoa mansikkakakut ja pizzat ja raahata säkillinen karkkia ja juomaa kaupasta parille tusinalle vieraita. Lasten ilo ja onni on ihanaa katseltavaa, varsinkin, kun aidot ja vanhanaikaiset kotisynttärit ovat nykyään niin harvinaisia juhliakin ulkoistettaessa muualle, kodin ulkopuolelle.

Jopa melkein teinit viihtyivät hyvin. Ja arvatkaapa mitä. En todellakaan siivonnut ennen juhlia, vasta niiden jälkeen. Eikä kukaan edes huomannut. 😊😅❤️

Lasten ilakointia maailman paino harteillani seuratessani mietin, mitä kaikkea näistäkin lapsista mahtaa tulla. Miten he pysyvät suojassa pahuudelta, maailman myrskyiltä ja viimoilta. Miten he menestyvät elämässään maailmassa, jossa opetetaan, kuinka menestyksellä on jokin nimenomainen muoto ja koko. Jokaisella heistä on erityislahjoja, jotka ovat osa kunkin olemustaan.

Toivon sydämeni pohjasta, että jokainen heistä löytää sisältään nämä syntyessään saamansa erityislahjansa ja saa käyttää niitä itsensä ja yhteiskuntansa hyväksi. Niin monia lahjoja, joita voivat maailmalle tarjota.

Tänään kaikki on hyvin. Lapset kohtaavat jokaisen päivän aloittamalla alusta, hetkessä elämällä. Kohtaamalla päivän suoraan, sellaisena kuin se on. Lapsilla ei ole huomista eikä eilistä vaan elämä on nyt.

Mitä kaikkea arvokasta me voisimme heiltä oppiakaan, jos vain uskaltaisimme. 😊❤️