Riippumattomuudesta
Oivalsin tänään miten mielenkiintoista on olla riippumaton. Yleensä puhutaan taloudellisesta riippumattomuudesta, mutta en tarkoita nyt sitä, vaikkakin Kelan suoma vanhempainpäiväraha yhdenlaista riippumattomuutta onkin. Ainakin säännöllistä kuukausittaista tuloa, jota ansaitakseen minimivaatimus on "kotona lorvailu".
Riippumattomuus tai itsenäisyys tai isännättömyys kuvaavat mielestäni oivallisesti olotilaa perhevapaalla. Nyt kun laitoin opinnotkin tauolle, olen täysin omillani.
Riippumaton minkään työnantajan velvoitteista, opinnoista, sosiaalisista verkostoista tai kontakteista.
Riippumaton ulkoisista velvoitteista ja paineista.
Tässä iässä riippumaton raskauden jälkeisistä ulkonäkövaatimuksista tai äitiyden paineista.
Mietin, että oikeastaan ainoa riippumattomuutta säätelevä asia elämässäni tällä hetkellä on lapset.
Melkoisen rento ja vapaa tunne.
Kun kerrankin olen saavuttanut tällaisen olotilan niin arvaapa mitä mietin?
Mitähän sitä tekisi seuraavaksi.
Nykyaikana on suorastaan vaikeaa säilyttää täydellinen riippumattomuus. Lienee monelle muullekin haasteellista. Koko ajan pitäisi olla jotain tekemistä. Hakeutua vaativimpiin tehtäviin, etsiä uusia haasteita, elämyksiä, verkostoitua lisää.
Taidanpa nauttia olostani vielä hetken, blogia kirjoitellen ja podcasteja suunnitellen.
Silloin on akut ladattu tulevaan. Perhevapaan jälkeiseen aikaan, kun taas apinana poukkoilen ansiotyön ja lapsiarjen välillä. Siihen, kun en ole enää riippumaton
Esikoululaiseni kysyi, että äiti tiedätkö mikä apinasta tulee, kun siltä otetaan karvat pois.
Kuulemma ihminen.
#riippumattomuus #perhevapaa #apina #ihminen