Tarve naisten kommandojoukoille?
Suomalaisessa äitiydessä ja vanhemmuudessa eletään pitkälti vauvojen ja lasten ehdoilla, kasvatuksessa nojataan neuvolan ja asiantuntijoiden tietoon. Vanhemmat rakentavat identiteettiään vanhempina kasvatusoppaita tutkien, sormiruokailuun, kestovaippoihin ja oikeanlaisen vanhemmuuden roolimalliin tunkien.
Myönteisen vanhemmuuspuheen tarpeeseen sekä positiiviseen vauva-ajan kokemiseen on jo herätty. Erilaiset järjestöt ajavat äitien mahdollisuutta toteuttaa itseään vauva-ajan ohella uraäiteinä, ajavat perhystävällisempiä arvoja työelämään, tarjoavat verkostoitumismahdollisuuksia hiekkalaatikko- ja piirileikkien lisäksi monipuolisemmalle arjelle, monikirjavammalle äitiydelle ja vanhemmuudelle.
Äitiydestä ja vanhemmuudesta ylipäätään keskustellaan nykyään avoimemmin julkisessa mediassa ja eri keskustelupalstoilla, mutta loistavatko erilaiset äitiyden alaryhmät vielä poissaolollaan?
Mitä, jos äitiä kiinnostaakin vauva-ajan ihanuuden ja prinsessaröyhelöiden, uran kehittämisen ja verkostoitumisen lisäksi puolustus- ja hyökkäysstrategiat aseballistiikasta puhumattakaan?
Asepalveluksen suorittaa nykyään yhä useampi nainen, kuluvana vuonna 1675 naista hakipalvelukseen. Noin 9500 naista on jo koulutettu reserviin. Motiivina vapaaehtoiseen palvelukseen hakemisessa ovat yleisimmin uuden kokemuksen hakeminen, johtajakoulutuksen saaminen, mielenkiinto maanpuolustukseen, välivuoden pitäminen, verkoston saaminen jne.
Puolustusvoimien kannalta kyse on sotilaskoulutuksen antamisesta, kyvystä ylläpitää Suomen puolustuskykyä ja aseellista voimaa eli viime kädessä yksilötasolla kyvystä suoriutua taistelijan tehtävistä ja taitaa taisteluvälineiden käyttö. Näitä kykyjä palveluksen jälkeen ylläpidetään kertausharjoituksilla.
Miten sotilasura ammattina tai kertausharjoitukset sopivat nykyiseen äitiyden ja vanhemmuuden roolimalliin äitiysloman ja vanhempainvapaan aikana? Miten äitiys-, vanhemmuus- ja vauvapuhe sekä yhteiskuntamme asenteet hyväksyvät ja ohjaavat käsityksiämme erilaisten äitien ja vanhempien tekemistä valinnoista? Kuka määrittää onko vihollisen likvidoimisesta (eli tappamisesta), sotilasstrategioiden tutkimisesta ja kehittämisestä kiinnostunut vanhempi huonompi kuin uraäiti, kotiäiti tai lähikaupan yrittäjä-äiti?
Luulen, että nykyisessä äitiys- ja vanhemmuuskeskustelussa kuin myös tasa-arvokeskustelussa ja naisten häirintäkeskustelussa olisi aika tuoda esiin näkymättömissä olevat äitiyden ja naiseuden alaryhmät.
Nyt asepalveluksen suorittaneet naiset eivät juuri näy yhtenäisenä ja uskottavana toimijana yhteiskunnassamme. Voisiko naisten kommandojoukot tuoda katu-uskottavuutta asenneilmapiiriin ja kääntämään esiin tulleen vihapuheen ja toiminnan kehityksen suunnan Suomessa?
Jos kauniit ja rumat puheet eivät auta, on tekojen aika.
https://intti.fi/naisten-vapaaehtoinen-asepalvelus
https://puolustusvoimat.fi/-/1950813/ennatysmaara-naisia-haki-vapaaehtoiseen-asepalvelukseen
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008265201.html "Suomi tasa-arvon mallimaa?"
https://yle.fi/uutiset/3-12110657 " Tytöt ja nuoret naiset eivät ole somessa tyrkyllä aikuisille ja siksi häirintään pitää puuttua."
Valokuva: kuvituskuva