Todellinen oppiminen alkaa kun kilpailun henki väistyy.
Onko kilpailu yksi hengellinen huume, johon ihminen koukuttuu ja valjastaa oman egonsa lisäksi lapsensakin? Kun keskitymme yhteiskunnassamme kilpailemiseen, myrkytämmekö oman kaivomme ja vahingoitammeko omaa kehitystämme, lastemme kehitystä?
Kun pidän silmällä muiden kehittymistä, en ehkä huomaakaan omaani. Kysyn itseltäni vääriä kysymyksiä ja saan vääriä vastauksia. Miksi minulla on näin huono onni? Miksi hän onnistui, mutta minä en? Miksi hänen juttunsa julkaistiin, mutta minun ei?
Hyödyllisempää on kysyä teinkö parannuksia juttuuni tänään? Milloin käyn puhumassa julkaisusta kustantajan kanssa?.
Kuinkahan moni nykyaikana viettää aikaansa somea lukien ja katsoen, piehtaroiden kateuden tunteessa. Ai tuokin on tehnyt sen jo, no ei minun kannata enää yrittää. Hänellä on suhteita ja onnistuu vain sen takia. En ole noin kaunis, varmaan sai tuonkin sopimuksen sängyn kautta.
Luovuuden lukkiutumisessa on paljon kyse kilpailemisesta. Jos haluan luoda, ei ole paljon varaa huolehtia viimeisimmistä trendeistä tai kuka on minua edellä tai kuinka hyviä muut ovat.
Halu olla parempi kuin tukahduttaa alleen halun vain olla.
Kilpaileminen suuntaa minut poispäin omasta itsestäni, omasta äänestäni, oman itseni ulkopuolelle. Se saa määrittelemään itseni ja luovuuteni jonkun toisen arvoilla.
Kilpaileminen muiden kanssa ja keskittäessäni energiaani markkinavoimiin juoksen kilpaa muiden kanssa. Aiheitan oikosulun luovuudessani ja hylkään mahdollisuuteni elää oman polkuni mukaisesti.
Kun luon uutta, saan vaikutteita muista ihmisistä. Harvoin näen täysin uutta tai ennennäkemätöntä. Sen sijaan voin nähdä vanhan uudessa valossa. Jokainen meistä on omaperäinen ja oma maansa, jossa voi vierailla. Omaperäisyydessä on kyse tämän maan tarkasta tutkimisesta ja kartoittamisesta. Omaperäisyys on itselleen uskollisena pysymistä.
Kilpailun henki vastakkaisena luovuuden hengelle saa tekemään hätäisiä päätöksiä ja luopumaan heti kaikesta mikä ei tunnu välittömältä menestykseltä, tuottavuudelta tai tulokselta. Kilpailumieliala antaa pikatuomoita. Egoni saattaa hylätä loistavan idean. Kaikki lapset eivät synny kauniina, joten ajan pois parhaimmat luovat, rumat ankanpoikaset. Liian aikainen tuomio voi olla väärä. Luova idea tarvitsee kasvuaikansa ja se ei valitettavasti useinkaan ole heti tuottavaa.
Tarve voittaa nyt heti on tarvetta voittaa arvostusta muilta. Sen takia meidän on opittava voittamaan oma arvostuksemme. Sen suurin voitto on itse työn tekeminen.
Ainoastaan silloin kun taiteilija ei tiedä mitä tekee, voi hän tehdä hyvän teoksen. E.Degas
Pohdintaa luovuuden ja kilpailemisen suhteesta yksilötasolla Julia Cameronin innoittamana.
Kuva by Jean Arkan Kaasinen