Väkivalta, sanavalta, arvovalta..
Mainosvideo Kommandonaisten ammunnoista juuri tässä hetkessä kouluampumisen jälkimainingeissa on herättänyt katselijoissa ajatuksia laidasta laitaan ja pohdin asiaa laajemminkin. Naisten kiinnostus ammunnan kokeiluun ja harrastamiseen on kasvanut merkittävästi Venäjän hyökkäyssodan myötä.
Miten käytämme voimavarojamme tilanteiden hallinnassa? Saako voimaa käyttää? Voiko opettaja käyttää voimaa koulussa poistaakseen oppilaan luokasta? Voiko nainen käyttää voimaa kohdatessaan uhkaavan tilanteen parisuhteessa? Miten saada yhteiskunnalliset eri häiriköinnit loppumaan ilman näkyvää voimankäyttöä? Miksi osa kansasta edelleenkin karsastaa ajatusta naisesta voimankäyttäjänä?
Ovatko voimankäyttöaloille, kuten poliisit, sotilaat, turvallisuusalan työntekijät, armeijaan vapaaehtoisesti lähtevät naiset, ammunnoista kiinnostuneet naiset jääneet käyttäytymisketjun alimmalle tasolle, jossa voima/väkivallan käyttö on sallittua viimeisenä rajanvetona?
Erityisopettaja Kaija Salmi pohtii podcastissamme Turvallisuus koulussa, pitkään uraansa pohjaten, kuinka vanhemmat eivät enää tiedä mitä varten lapsensa kasvattavat. (Linkin podcastiin löydät kirjoituksen lopussa.)
Samaan arvotyhjiöön viittaa Matti Bergström, aivotutkija ja emeritusprofessori artikkelissaan kirjassa Sydämen sivitys- kasvatuksen ytimessä. (2011):
"Olen painottanut sitä, että länsimaisessa yhteisössä vallitsee yleisesti vajavuutta arvokapasiteetin suhteen. Ollaan ikään kuin eksyksissä arvojen suhteen. Aihetta ovat muutamat sosiologit rohkeasti käsitelleet. On kuin yleinen sosiologinen diagnoosi olisi arvoinvaliditeetti."
Bergström tarkastelee kysymystä voimankäytöstä aivotutkijana käyttäytymismekanismien pohjalta, joita ihmisellä aivoissaan on, kohdatessaan erilaisia tilanteita.
Hän kuvailee, kun yksilöllä esim opettajalla tai oppilaalla on jokin päämäärä eli sisäinen tarve johonkin, aivot arvioivat tilanteen ja valitsevat arvoperustan pohjalta tavan toimia. Sen jälkeen aivot keräävät tiedon, jolla tilanteen voi hallita, joko sanoin tai teoin, joilla voi ohjata energiankäyttöään:
Arvo -> Tieto -> Energia -> Ympäristö
Edellisen kaavan mukaisesti ihminen saavuttaa tilanteen hallinnan ympäristössään, jolloin kyseessä on yksilön VALTA ympäristönsä yli. Vallankäytössä aivot käyttävät kolmea resurssia väkivalta, sanavalta ja arvovalta ja resurssit kehittyvät lapsesta aikuiseen samassa järjestyksessä.
Jos arvovalta, auktoriteetti puuttuu ja sanojen käyttökään ei onnistu, jäljelle jää vain voiman käyttö, väkivalta.
Onko kasvattajilla, vanhemmilla ja opettajilla arvovaltaa nykyään?
Missä on vika, jos lapsi ei tottele kasvattajan ilmeestä tyyliin kulmakarvojen nostosta (arvovalta) tai huomauttamisesta (sanavalta) ja kasvattaja joutuu poistamaan oppilaan luokasta tai vanhempi lapsen ruokapöydästä (voimankäyttö)?
Tietoyhteiskunnassamme tilanteet hallitaan informaation avulla. Jos kasvattajat eivät ole selvillä kasvatuksen tavoitteistaan ja arvoistaan ja noudata niitä johdonmukaisesti arjessaan, löytääkö lapsi ja nuori mahdollisuudet ja tärkeimpänä pitämänsä mallit juuri tietoyhteiskunnan syövereistä, somesta ja netistä?
Tiedämme, että lapset ja nuoret pakenevat aina sinne, mistä löytyvät uusimmat ideat, missä omat arvot ja ideat huomioidaan. Osa pakenee nettiin, someryhmiin, kaveriporukoihin, jengeihin ja osa, kilteimmät ja tunnollisimmat, opiskeluun.
Kasvava lapsi pyrkii Bergströmin mukaan normalisoimaan aivotoimintaansa ja hänen aivonsa reagoivat ympäristöönsä sen mukaan. Osa reagoi vääränlaisessa ympäristössä häiriköimällä, osa masentumalla tai ahdistumalla. Jos lapselta tai nuorelta puuttuu kykyä käsitellä tietoa tai olla häiritsemättä opettajaa ja sen päälle vielä puuttuu kyky käsittää tarjolla olevia arvoja ja valintoja, ei opettajilla ole mahdollisten puutteidensa lisäksi sanavaltaa tai arvovaltaa hallita häiriköintiä. Tällöin jäljelle jää vain "väkivallan" käyttö. Sama saattaa toistua myös vanhemmuudessa.
Se ei kuitenkaan ole oikea tie, paluu vanhaan kuritusväkivaltaan, ei yksilön osalta saatika yhteiskunnallisessa kontekstissa.
Voimankäytön sijaan on panostettava yhteiskunnallisen arvokapasiteetin kasvattamiseen ja harjoitteluun.
Lapsilla ja nuorilla tulee olla enemmän aikaa ja mahdollisuuksia keskustella ja käsitellä arvoistaan sekä kotona että kouluissa. Bergström toteaa suoraan, että "sosiopsykologien tarjoamat kaikenkarvaiset keinot jäävät kosmeettisiksi teoiksi" ja painottaa, että mikään muu menetelmä ei auta kuin arvokapasiteetin ja tiedon kasvatus, jotta voima ei jää ainoaksi resurssiksi, jonka avulla pääsee tavoitteisiinsa.
Kun arvoinvalidi vihaa kavereitaan, jotka eivät häntä arvosta, vahingoitettuaan tai tuhottuaan nämä väkivaltaisesti, kohtalo on surullinen.Aivot ei pysty vahingoittamaan tai tuhoamaan itseään, vaan aivoissa jokin tuhoaa jonkin. Kuka siis viime kädessä vahingoittaa tai tappaa kenet?
Onko arvoinvalidilapsi tai -nuori sittenkin vain uhri?
Yhteiskuntamme ja meidän kasvattajien, jotka käytännössä yhteiskuntamme luomme?
Tiedätkö sinä, mitä tarkoitusta varten kasvatat lapsesi? Miten olet siirtänyt nämä tavoitteet arvoiksi ja konkreettisiksi teoiksi arkeen?
Onko meillä mahdollisuuksia löytää vastauksia näihin kysymyksiin?
Lopuksi
Naisten ammuntojen järjestäminen, jatkossa mahdollisesti MPK:n sateenvarjon alla on osa maanpuolustukselliseen toimintaan osallistumista. Mutta vain yksi osa kokonaisuudestamme.
Yleinen keskustelu turvallisuudesta ja sen ilmiöistä on yhteisömme keskiössä. Sen näkyvin osa tällä hetkellä on naisten turvallisuusaiheinen podcast-sarja.
Mielelläni keskustelen eri näkökulmista samalla, kun jatkan Kommandonaisten turvallisuusyhteisön rakentamista.
Jos kiinnostuit, pääset podcastiimme täältä: https://open.spotify.com/show/5BzmLExEtKdSPFlK3ziOU0?si=oMqQo3PlSGKGlY2FGsbEaA
Kommandonaiset youtube-kanavalle täältä: https://youtu.be/Z1lRpZvTKcU?feature=shared
Viittaukset kirjaan: Sydämen sivistys - Kasvatuksen ytimessä. Jantunen Timo, Ojanen Eero. 2011.
Kuva: Christina Bothwell, Awakening, 2021, cast glass, raku ceramic, oil.