Venäjä-propagandaa vai voimaantuneen naisen elämänkaaren kuvausta?

Lunastin ystäväni antaman syntymäpäivälahjaelämyksen ja kävimme katsomassa Everstinna-näytelmän Teatteri Vanhassa Jukossa.

 

Perustelin, että Sannan kutsumana kävin 2024 katsomassa Veriruusut ja yllätyin näyttelijöiden korkeasta tasosta. Varoitin samalla kaikkia poliittisia kiemuroita välttelevää ystävääni, että edellisen perusteella nyt mennään hyvin todennäköisesti syvään päätyyn, mutta minun on pakko nähdä tämä ymmärtääkseni, kuinka syvissä vesissä osa kansastamme vaeltaa ja miltä nykytodellisuus eri näkökulmista saattaa vaikuttaa 🙏

Näytelmä perustuu Rosa Liksomin samannimiseen romaaniin ja kirjailija Annikki Kariniemen elämästä ammentavaan esikuvaan ja kertoo tarinan jääkärintyttären ja nuoren opettajan kasvusta, rakastumisesta ja elämänvaiheista 1900-luvun alun Lapista aina sotavuosien läpi vanhuuteen. 

 

Suhde johtaa nuoren naisen syvemmälle saksalaismielisen ja fasistisen ideologian sekä sotilaallisen vallan sisäpiireihin. 

Esitys on versio suomalaisesta saksalaismielisyydestä, väkivallasta, sodan kauhuista ja siitä, kuinka suhteessa on läsnä myös lähisuhdeväkivaltaa ja everstin sadistista käytöstä.

Lopuksi vanha nainen käy mökissään läpi elämänsä valintoja, historian käänteitä ja nuoruuden hurmiota osana itsenäistyvän Suomen vaiheita.

Teoksen ohjaaja kuvailee käsiohjelmassa, kuinka "me olemme jälleen hullaantumassa militarismista ja fasismista. Sama tapahtuu Suomessa ja maailmalla, ihmisten sisällä ja ympärillä."

Mielenkiinnolla astun peremmälle. Ulkoistan itseni ja huomaan minulla olevan hieman samanlaisen olon kuin lapsena ja nuorena vanhoillislestadiolaisten seuroissa nähtyäni ulkopuolisen astuvan ovesta sisään. Nyt olen vain se ulkopuolinen, joka näyttää hieman erilaiselta. Asetumme sivuun, seinän viereen uteliaiden katseiden hipoessa meitä, keitä nuo naiset ovat. 

Purskahdan ekan kerran nauruun Annikin isän ja everstin kohtaamisessa. Tarkka havainto edelleenkin sotilaskulttuurista, jossa ainakin tietyissä piireissä aseveljet "taputtavat" toisiaan selkään. 

Toisen kerran repeän siinä kohtaa, kun Mannerheim ratsastaa sisään. 

Kolmannen kerran, kun Hitler saapuu Marskin 75v juhliin ja jälkimmäinen suorastaan hirnuu ihastuksesta.

Aivan loistavaa henkilöiden näyttelijäsuoritusta, komiikan hallintaa ja ilmeitä viimeistä kasvojen ilmeiden ja piirteiden millimetriä myöten. Miten he ovat ylipäätään saaneet koottua näytelmän kokoon ilman ennenaikaista kuolemista nauruun? 😀 

Näytelmän 4.osiossa Annikin istuessa hirsimökkinsä sängyllä, torkahdan istuvilleni. Jos kerronta on ollut eläväistä ja katsojaa varsin lähelle tuotua niin, että tapahtumapaikat, tunteet, suon tuoksut jne ovat kaikki olleet kuin käsin kosketeltavissa, tässä kohtaa naisen elämää tempaudun mukaan uinuvaan tunnelmaan niin, että vaivun itsekin vanhenevan naisen löytämään rauhaan. ❤️

Käymme ystäväni kanssa vielä syömässä näytelmän jälkeen. Kysyn häneltä tunnelmia ja varovasti perustelen, että kuten näet, jos mukaani lähtee seikkailuille, saattaa päätyä taistolaisten kokouksesta helluntaiseurakunnan herätysjuhlille tai naapurin noitapiiristä natsien vuosijuhlaan. 

Diplomaattisesti nauruun revetessään hän toteaa, että ei kiitos, ainakaan tällaiseen poliittiseen teatteriin hän ei enää mukaani tule.

 Totean, että älä nyt. Minä käyn kyllä, koska pohjaton uteliaisuuteni ihmisyyden ja ilmiöiden monipuoliseen ymmärtämiseen vaatii sitä. Minun on kohdattava ihminen ja elämänkatsomuksensa sellaisena kuin hän on. Eikä se katso puolue- tai uskontokuntarajoja. Uskon vuoropuheluun ja mahdollisuuteen jakaa tulkintoja elämästä, koska vain se estää meitä poteroitumasta ja käymästä toistemme kimppuun. Kun tulemme nähdyksi eriävistä näkökulmistamme huolimatta.

Mitä vielä poimisin mieleeni nousseista ajatuksista?

 

Mannerheim lienee pyhä asia ja hänen pilkkaaminen teatterinkin keinoin on yhtä provosoivaa joissain piireissä kuin koraanin polttaminen imaamin edessä. 🤔

Miehen paljas pylly Kosolan kasvoina oli ällöttävä, suorastaan mauton. Valkoisen naisen asema mustavalkoisesti tulkittu, mutta ihan ok naisen henkilökohtaisen kasvutarinan pohjana.
Tyttöjen kesäleiritoiminnalla lienee viitattiin nykyiseen Naisten Valmiusliiton ja vastaavien järjestöjen toimintaan. Mistä olen valitettavasti kyllä hieman samaa mieltä, että ovat lähinnä ”upseerien juoksutyttöjen” asemassa, pidetään poissa jaloista ja "oikeista hommista". Kun nämä hommat "kuuluvat oikeasti vain miehille".

 

Fasismilla pelottelu lähentelee lapsuudessani kokemaa "maailmalla pelottelua", ettei nuori irtaantuisi uskovaisten ja ainoana taivaaseen pääsevien yhteisöstä.

 

Yhtä asiaa jäin pohtimaan. Yksityiskohtainen kuvaus venäläisten sotavankien kohtelusta Lapissa yhdistettynä fasismista pelotteluun herätti minussa uteliaisuuden, että onko tämä sitä taitavaa Venäjän hybridivaikuttamista ja asennemuokkausta kulttuurin keinoin vai vain maamme yhteiskunnassa ja ajassa liikkuvaa vasemmistohenkistå tulkintaa naisen kasvusta, ikääntymisestä ja voimaantumisesta? 

Kokonaisuutena varsin taitava näyttelijöiden taitosuoritus, joka ei liene jätä ketään kylmäksi.

Käy katsomassa, tunnustele ja tee oma tulkintasi. 

 Linkki näytelmään ohessa:
 https://teatterivanhajuko.fi/ohjelmisto/everstinna/</p>