Hän istui puku päällä etualalla olevalla tuolilla. Puolisonsa seisoi hänen edessään, puhui juhlayleisölle. Mutta ei syntymäpäiväsankarista vaan itsestään. Omista tulevaisuuden suunnitelmistaan, tulevista syntymäpäiväjuhlistaan, lastensa tulevista juhlista.

Pelkkä kovuus murtuu myrskyssä helposti, kun taas pelkkä pehmeys ilman rajoja johtaa uupumiseen.

Diplomaattisesti nauruun revetessään hän toteaa, että ei kiitos, ainakaan tällaiseen poliittiseen teatteriin hän ei enää mukaani tule.

Ikiaikainen nainen sisälläni parahtaa ääneen, kun kuulen jonkun ottavan itseensä täyteaineita.

Vastauksena oli suuttumus. No, olihan kysymyksenasetteluni harkitusti provosoiva.

Lukion luokanvalvojaani kyllä ihailin, rautainen tyttöluokan englannin lehtori "Margaret Thatcher".