Voisiko yksi syy nuorten tyttöjen ahdistukseen olla se, että ollessaan lapsuuden ja aikuisuuden välimaastossa, hyppy kahden eri maailman välillä on todella iso.

Pojat juhlivat taas 13v ja 9v synttärinsä kotona. Oli ihanaa, kun talo oli kahden viikon välein täynnä kujeita, naurua, juoksua, meteliä, limsa- ja simatahroja lattialla, kakun murusia pöydän alla, karkkipapereita sohvilla, mutaisia lenkkareita patiolla, megafonista huutoa poikien koolle saamiseksi, rajojen asettamista, katolle ei saanut kiivetä...

Onko kilpailu yksi hengellinen huume, johon ihminen koukuttuu ja valjastaa oman egonsa lisäksi lapsensakin? Kun keskitymme yhteiskunnassamme kilpailemiseen, myrkytämmekö oman kaivomme ja vahingoitammeko omaa kehitystämme, lastemme kehitystä?

Pitkään seisoin teiden risteyksessä ja mietin mihin suuntaan lähteä. Odotin merkkiä, että voisin ottaa kopin ilmasta tippuvasta viestistä, lukea sen ja tarttua mahdollisuuteen. Merkkiä ei tullut, mutta sen sijaan oivallus. Heräsin siihen kello 02.59 yöllä.

Nykyinen suorittamiseen ja kilpailemiseen perustuva elämäntapamme vahvistaa kateuden tunnetta. Länsimainen ihminen tuntuu olevan kateellisempi toiselle kuin koskaan aiemmin. Suuri osa meistä ei vain tunnista kateutta, vaikka jokainen meistä on joskus kateellinen.

Luo kotisivut ilmaiseksi! Tämä verkkosivu on luotu Webnodella. Luo oma verkkosivusi ilmaiseksi tänään! Aloita